Johan on taas päivitysväli blogin osalta venähtänyt laittoman pitkäksi. Sen vielä ymmärtäisi jos ei kävisi töissä että olisi parempaakin tekemistä kuin blogin päivittäminen, mutta säännöllistä päivätyötä tekevälle blogittaminen vaikka ihan päivittäin, ellei jopa tunneittain, ei pitäisi olla mikään ongelma.
Pudasjärvellä tapahtui eilen SM-maastojen merkeissä ja olinpa omaltakin osalta soppaa hämmentämässä. Kisaan ei voinut valmistautua paremmalla tavalla kuin katsomalla 12 vuoden takaisia SM-maastoja vastaavasta paikasta. Kuten jo ehdin kotimatkalla todeta, nuorten sarjoissa pronssille juossut muuan Jussi Utriainen olisi pitänyt vähintään diskata kisa-asuvalinnan takia. Lisäksi hiuskuontalosta olisi voinut antaa kilpailukieltoa päälle.
Toki muutenkin pyrin kisaan valmistautumaan kuin menneen ajan kisa-asuja ihastellen. Valmistautumisvaiheessa meno ei ollut erityisen hääviä. Tasan viikko ennen kisaa juoksin radiomäellä 6x1000m /4. Tavoitteeksi oli laitettu 2.58 aloituksen jälkeen lopetus 2.40:een. Myrskytuuli hoiti osansa ja hieman tahmea kulku loput siinä määrin, että viimeinen veto ei liikkunut kuin 2.50, sitä edelliset 2.59-3.01. Seuraavan päivän 12km 3.37/km oli suhteessa vielä vaikeampi harjoitus ja alkoi mietityttää niinköhän sitä palautuu millään tavoin maastokoitokseen. Torstaina vetäisin vielä pohkeet juntturaan juoksemalla 15x400m "66-68 /1,5. Ajatellen tulevaa BMC-kisaa kyseinen treeni oli tärkeä, maastoja ajatellen ainoa anti taisi tosiaan olla se melkoinen pohjejunttura.
Lyhyelle lähdin sillä tavoitteella, että viime vuoden seitsemättä sijaa pitäisi pystyä parantamaan. Viime vuonna edellä olleista puuttuivat melkein kaikki, vastapainoksi oli sitten Korir ja Rotich viivalla. Mitalitavoitteluun kiilaamista en nähnyt ihan realistisena vaan veikkasin, että Kenian poikien takana kaima ottaisi kolmossijan ja sitten iso porukka taistelisi sijoista 4-8. Erityisiä yllätyksiä sinne kärkikymppiin ei loppupeleissä sitten mahtunutkaan. Lindahl oli jo viime vuonna kahdeksas ja Leinonen taisi olla Lahdessa kymmenes kaaduttuaan lähtörytäkässä, joten heidätkin oli merkattu jo etukäteen. Nummela oli tainnut merkitä vain Koririn, sillä Lewis kuulemma lähtökiihdytyksessä koputteli Akin olkapäälle ja kyseli ystävällisesti olisiko mahdollista päästä ohi....
Starttiin itsekin jouduin laittamaan paukkuja kuin Wannas konsanaan sillä reitti kapeni varsin nopeasti. Tarkoitus oli vähintäänkin top-kympissä olla kapean kohdan koittaessa. Lähtökiihdytys oli aivan sopiva, mutta sen jälkeen olisi voinut hieman ottaa rauhallisemmin hyvän paikan löydyttyä Brickhillin, Jussin, Rotichin ja Järvenpään takaa. Ensimmäisen kilsan juoksin aikalailla Jussin tuntumassa sijoilla 4-5. Harjamäki sieltä jossain vaiheessa tuli heittämällä ohitse ja pikkuhiljaa kenialaisten takana Harjamäki, Järvenpää ja Utriainen pääsivät pikkaisen karkuun meikeläisen jäädessä Lindahlin, Leinosen ja Nummelan pussittamaksi. Tai no, ihan hapoillahan olin jo siinä vaiheessa. Ensimmäisen kierroksen loppuun mentiin siis näissä asemissa.
Toisella kierroksella tilanne pysyi aika identtisenä. Ensimmäisen kierroksen lopussa meidän porukalla oli sauma vetää edellä menevät kiinni, mutta vastatuuleen ei löytynyt vetäjää ja vauhti meni hetkeksi lähes hölkäksi. Toisaalta pääsin pikkaisen palautumaan oltuani hetken aikaa varsin heikossa hapessa ekan ringin lopussa. Kolmosen kohdalla lähettiin taas kapuamaan ylämäkeen ja siinä selvästi Lindahlilla löytyi enemmän voimia kuin meillä muilla. Myös Leinonen oli siinä vahvoilla, sen sijaan Nummelalla on tainnut ylämäkivedot jääneet tekemättä ja mies joutui antamaan nippa periksi. Ylämäen jälkeen olin, kuten muutkin Koriria lukuunottamatta, aivan hapot, mutta päätin ottaa minimitavoitteeksi Leinosen nitistämisen miettien jo Saavalaisen mahdollista kuittailua jos sille häviäisin. Nuijamiehen sain nuijittua mutta Lindahlia vastaan ei riittänyt paukut todella hajottavalla loppusuoralla (vastainen ja lievä ylämäki). Sijoitus siis viime vuoden tapaan seitsemäs.
Pika-analyysi maastoesityksistä ei viitannut täyteen floppiin mutta ihan yhtä kaukana oli venyminenkin. Ehkä yksi maastokisa viikko ennen SM-koitosta olisi ollut paikallaan, nyt kun tuntui siltä ettei ihan kaikkea saanut ruhosta riuhdottua irti. Sijoitus sivuaa parasta sijoitustani SM-maastoissa, joten sikäli suoritus on ihan linjassa aiempien maastoesitysten kanssa. Lähtökohdat kauteen ovat siis kokolailla samanlaiset mitä viimekin vuonna, nyt vain toivon mukaan on jotain viime vuodesta opittu ja samat karikot olisi tarkoitus välttää toistamiseen. Lauantai ja Manchesterin vitonen kertoo viimeistään missä todella tällä hetkellä mennään. Ennätystä lähdetään aina ulkomaan kisareissulta hakemaan, mutta missään tapaukssa 14.20 alitus ei tässä vaiheessa tunnu totaaliselta epäonnistumiselta. Katsotaan kuin käy!
