sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Välitavoite hoidettu

Treenit pätkältä 1. - 14.9.

Ma ap. 10km ip. 15km kevyttä
Ti 10km
Ke ap. 10km ip. 8x1km tiellä 3.07-3.11 /2, yht 15km
To 15km
Pe ap. 10km ip. 10km kevyttä
La ap. 10km ip. 10km + 5x100m /100m
Su ap. 6km ip. Herrala-hölkkä 9,8km 33.43, yht 18km
Yht 140km

Ma 10km
Ti ap. 10km ip. 15km kevyttä
Ke 14km reipas 3.42/km, yht 20km
To 10km
Pe ap. 10km ip. tv-kova 10km 33.54, yht 17km
La 21km, sis. radalla 1000m 2.48
Su ap. 10km ip. 7km
Yht 130km

Viime päivityksessä puolittain leikkimielellä asetettu tavoite (jonkin hölkkäkisan voitto) toteutui yllättävän nopeasti, mutta ei todellakaan helposti. Keskiviikon tonnit ennen Herrala-hölkkää kulkivat sen verran mukavasti että kuvittelin kunnon nousseen jo paremmalle tasolle mitä se todellisuudessa olikaan. Toisaalta tonnit olivat ruholle sen verran kova rypistys että palautuminen kisaan ei ollut ehkä ihan täydellistä. Kisa ainakin osoitti sen, että ei niillä parin vuoden takaisilla jonkinlaisilla pohjilla kauhean pitkälle pötkitä.

Itse kisasta laitoin jo jälkipöhinöissäni sosiaaliseen mediaan lyhyen raportin, joten tässä vain olennaisimmat huomiot kisasta. Noin 100 metrin juoksun jälkeen oli ensimmäisen kerran fiilis että kisasta tulee hiton vaikea, eikä se tunne muuttunut kisan aikana mihinkään. Ensimmäinen tonni meni kärjen takana 3.08:aan ja kokolailla punaisella jo liikuttiin. Päätin päästää kärjen menemään, mutta onneksi kärkijuoksija hieman himmasi vauhtia ja pääsin peesiin. Vauhti tippui ensin 3.20:een ja aika pian 3.30:een kun siirryttiin asvaltilta soralle. Yleensä tuollainen vauhdin himmaus helpottaa jotenkin omaa tunnetta, nyt ainoastaan tuntui koko ajan pahemmalta. Seiskan kohdalla sain kaverin tiputettua juoksemalla yhden kilsan ehkä 3.25:een eli varsin hurjalla iskulla. Kilsan päästä huomasin sen olleen itsellekin liikaa kun piti melkein heittää kävelyksi. Kaukaa takaa tulikin pian toinen kaveri rinnalle. Aluksi ajattelin luottaa "kiriini", mutta pää toimi vielä sen verran että tajusin kaverilla olevan menneisyytensä: tonnivitonen 3.43 ei antanut itselleni kovin hyviä kertoimia kiriin. Tarkennettakoon että 3.43 noin 17 vuotta sitten, mutta se on sivuseikka... Jonkinlaisella pitkän kirin (vauhdin säilyttämisen) yrityksellä sain vikalla 300 metrillä tehtyä pienen eron jolla pytty tuli kotiin. Vilpittömästi voi sanoa että varaa ei jäänyt tippaakaan.

Tälle viikolle sai tehtyä kaksi varsin hyvää treeniä. Reipas 3.42 vauhdilla kulki varsin helposti ja eihän se pahalta pitäisi tuntuakaan. Kympin kova puolestaan painui ekaa kertaa alle 34 minuutin mikä tosin vaati vikan kilsan raastamista tasan kolmeen. Lauantaina tuli vierailtua pitkästä aikaa myös radan puolella jossa saldona oli satanen 13.8:aan ja tonni 2.48:aan viimeisen kierroksen kuusikymppisellä. Myös muita lajeja tuli hieman kokeiltua mutta jätettäköön tulokset mainitsematta. Todettakoon tosin, että jos keihään olisi saanut oikeaan asentoon niin perkeleen pitkällähän se olisi ollut. Pienestä kiinni nuo tekniikkalajit, kyllähän pienen pieni tekniikkavirhe voi sen 40 metriä tehdä. Kuntoutus joka tapauksessa jatkuu ja seuraavana etappina Koirakiven kierros Mäntyharjulla kahden viikon päästä. Voi olla että omasta kolmen vuoden takaisesta ajasta (18.23 / 6.1km) tulee jonkin verran turpaan...

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tavoitteita

Treenit 18. - 31.8

Ma ap. 10km ip. 12km kevyttä
Ti ap. 10km ip. 12km kevyttä
Ke lepo
To ap. 10km ip. 12km reipas-kova 3.37/km, yht. 18km
Pe ap. 10km ip. 16km kevyttä
La ap. 10km ip. 8x500m mäkeen /500m, yht. 16km
Su ap. 10km ip. 16km kevyttä
Yht. 150km

Ma ap. 14km kevyttä
Ti ap. 10km ip. 5km kova 3.15/km, yht. 13km
Ke ap. 10km ip. 13km kevyttä
To íp. 15km kevyttä
Pe ap. 10km ip. 4x2km tiellä /3min, 6.36-6.47-6.39-6.29, yht. 15km
La ap. 10km ip. 13km
Su ap. 30km kevyt 4.42/km
Yht. 153km

Suurimmalla osalla juoksijoita alkaa Ruotsi-ottelun myötä ratakausi olemaan ohi ja aika monella alkaa ylimenokausi. Itse en taida viitsiä ylimenokautta pitää koska en koe tarvetta palautua reilun kahden vuoden lepäilystä. Jos takana olisi pitkä kausi niin ylimenokausi olisi ehdottomasti paikallaan, mutta nyt ihan sellaista ei ole taustalla.

Maaottelun ensimmäisestä päivästä (toinen on tätä kirjoitettaessa vasta alkamassa) on mainittava yhtenä hienoimpana hetkenä naisten kymppi ja Lammisen Minnan voitto. Ensimmäistä kertaa ollaan oltu samoissa kisoissa muistaakseni vuonna 1997 Hakunilan maantiejuoksussa jolloin otin Minnalta kirissä turpaan 5 kilometrillä peesattuani 4,9 kilometriä. Ajat olivat 18.30 luokkaa. Hienoa että Minnan pitkä työ on tällä kaudella palkittu mainioilla kympin juoksuilla! Toisena asiana mieleen jäi tietysti ruotsalaisten kantapäille ajaminen, joka oli melkein yhtä pahaa kun oma Takalan kantapäiden runnominen joskus aikoinaan Tampereen eliitissä. Pari kautta sitten käväisin muuten kääntymässä Ruotsin eliitissä vitosella ja kisahan käytännössä päättyi silloin siihen että ruotsalainen ajoi melko härskisti kantapäille ja olin sen jälkeen turvallani tartanilla. Vahinkoja toki sattuu ja harvemmin kukaan nyt tahallaan kantapäille juoksee.   

Elokuun lopun treenit olivat parasta aika pitkään aikaan. Olennaisinta eivät olleet kohtalaisen hyvät määrät tai parantuneet vauhdit vaan tuntuma jalassa. Etenkin tämän viikon kovissa treeneissä sai läntättyä sorkan ihan kunnolla ja normaalisti tiehen eikä juoksu ollut sitä ihmeellistä matalalentoa mitä se on kovissa treeneissä pitkään ollut. Tai ehkä se on, mutta H. Hännistä lainaten (kun hän näytti mallia johonkin koordinaatioliikkeeseen) "luulen että tää näyttää ihan helvetin hyvältä". Normalisoitunut juoksutekniikka näkyy joka tapauksessa heti vauhdeissakin positiivisella tavalla, joskin tietty kuntopuolella riittää aika paljon tekemistä. Etenkin toissapäiväisiin kaksikilsaisiin saa silti olla todella tyytyväinen.

Nyt kun ehjän ratakauden saaneet juoksijat keräilevät vielä itseään ja ottavat vähän rennommin olisi sopiva aika alkaa paukuttamaan henkseleitä ensi kauden tuloksista. Etenkin kun on aavistuksen päässyt hölkkäilemään. Kävin hakemassa sopivaa mielentilaa ennen kahden kilsan vetoja lukaisemalla J. Väätäisen blogia jossa hän odotetusti ilmoitti että olisi voittanut vuoden -71 kunnollaan helposti EM-kisojen kympin. Olin hieman pettynyt sillä tuplasta ei ollut mainintaa, mutta vitosta ei taidettu olla siinä vaiheessa vielä juostu. Mitä sitä turhia nöyristelemään. Joka tapauksessa tältä pohjalta harkitsin lupaavani minimitavoitteena 14 alituksen vitoselta, mutta tultuani himaan toki hyvin menneen kaksikilsaisten vetotreenistä päätin kuitenkin tarkistaa tavoitteitani. Syksyn tavoitteeksi ajattelin asettaa jonkin hölkkäkisan voiton ja tässä tilanteessa ihan mikä tahansa kisa käy mikä vain mainitaan juoksija-lehden hölkkäkalenterissa. Tavoitteen taustalla vaikuttaa Arskan reilun kymmenen vuoden takainen analyysi tulevaisuudestani juoksijana, jossa hän lupaili minulle mahdollisesti pääkaupunkiseudun hölkkäkuninkaan titteliä kun silloin jo jäähdytellyt tuolloinen hölkkäkuningas K. Pietarinen vielä vähän enemmän heivaisi.

Tavoitteen toteutuminen vaatii paitsi kunnon terävöittämistä ennen kaikkea oikean kisan löytymistä, missä tuleekin suurimmat haasteet vastaan. Mihinkään Hakunilaan on ihan turha lähteä sillä hölkkäsarjan tai jonkin sivulajin (Hakunilassa 5km) voitto ei kelpaa tavoitteeksi. Pääkaupunkiseudun suuntaan on muutenkin turha lähteä kovan tason takia. Päijät-Hämeessäkään ei ole helppoa sillä Marttinen ja Kekki hallitsevat näitä kulmia. Käytännössä mm. Herrala-hölkkä, Koirakiven kierros ja Kuivannon kymppi eivät siis ole realistisia paikkoja tavoitteen saavuttamiselle. Pohjoisemmassa tulevat taas JKU:n miehet esteeksi, joten ihan helppoa ei ole. Tarvittaessa on oltava valmis matkustamaan pitkällekin ja esimerkiksi Imatralle olisi ollut lähiviikkoina puolittain asiaa. Siellä taidetaan tosin järjestää vain yksi hölkkäkisa vuodessa ja sielläkin on Nissinen. No, jostain sen kisan on löydyttävä ja täällä sitä ei taatusti julkaista ennen kisaa, muuten vielä lähtee yksi kaveri Raisiosta pikahälytyksellä liikenteeseen. Kunhan nyt ei vaan jäisi uudenvuoden juoksun varaan.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Parempaan päin

Viikon treenit:

Ma ap 10km 4.40/km ip 10km kevyttä
Ti ap 10km 4.25/km ip 10km, loppu rennosti kiihtyen
Ke ap 6km ip 14km kevyttä
To ap 8km ip 12km, lopuu rennosti kiihtyen
Pe ap 6km ip 4km vr + 8x500m ylämäkeen rennosti /hölk. alas + 2km vr
La ap 6km ip 14km
Su 20km kevyt

Yhteensä 140km

Pikapäivitys viimeisen parin viikon treeneistä, sillä EM-kisat sisältävät tällä hetkellä draamaa kuin pääsiäismunat. Parin viikon kevyempi jakso teki todella jalalle nasu-eetvarttia kuten N. Juusela sanoisi ja vaikka ensimmäiset lenkit tauon jälkeen olivat hieman kipua sisältäneitä, loppuviikko meni koko ajan parempaan päin. Viikon huipensi sunnuntainen puolipitkä lenkki jonka aikana ei tuntunut pienintäkään kipua kantapäässä koko lenkin aikana. Todella harvinainen ja kannustava tunne viimeisen kahden vuoden aikana.

Yksi ainoa kovempi harjoitus tuli tehtyä viikon aikana. Fyssarin kanssa puhuttiin että akilleksen kuntoutuksen kannalta kevytvauhtiset mäkiharjoitukset joissa pääsee nousemaan päkiäaskellukseen saisivat jossain vaiheessa tulla kuvaan mukaan. Kivun sallimissa rajoissa toki. Mäki oli jyrkin pitkä mäki mitä Lahdesta löytyy ja vauhti oli käytännössä lenkkivauhtia pistäen toki rankasti puuskuttamaan. Pientä tuntemusta akilleessa tuntui vasta viimeisessä vedossa eikä antanut mitään tuntemuksia myöskään seuraavana päivänä akillekseen (kaikki muut paikat olivatkin sitten aivan romuna), joten harjoituksesta jäi hyvä maku. Ensi viikolla on tarkoitus pystyä pitämään hyvä harjoitusrytmi ja kohtalainen määrä päällä ja annostella kovempia akillesta kuormittavia treenejä hyvin varoen. Nyt näyttää (kop kop) suhteellisen hyvältä.

maanantai 4. elokuuta 2014

Askel eteen, kolme taakse

Päivitysvälin pituus hätyyttelee ennätyslukemia. Vain kaikkein uskollisempien fanien (Gnu ja  Vepako) kyselyt tilanteesta saivat takaisin näppiksen ääreen. Kenties se on nämä Kalevan kisat ja niiden toisaalta mukanaan tuoma, v-tutushenkinen kuumotus cortexissa jalan kuntoutuksen etenemättömyyteen mikä on venyttänyt päivitysväliä. Mieluummin sitä juoksublogia pitäisi kuin sairaskertomusta, mutta menee se tämäkin.

Askel eteenpäin tuli tosin otettua ensin, noin kuukausi sitten. Se tarkoitti käytännössä kahta erinomaista rataharjoitusta aiempaan tilanteeseen nähden. Ensimmäinen harjoitus oli 5x400m 74-71 ja 5x200m 32-30.0. Sarjassa ei tietenkään ole muuta kummempaa kuin se, että kivuttomasti en pystynyt täysillä juoksemaan kahteen vuoteen mikä tuossa harjoituksessa onnistui. Pakko myöntää että se 30.0 oli kyllä täysillä (lenkkareilla sentään), mutta tuntui aika rapsakalta kaiken tämän hölkkäämisen jälkeen.

Toinen onnistunut rataharjoitus oli ihan kelvollinen jo sarjanakin: 5x1000m 3.07...2.57 /3. Molemmissa harjoituksissa parasta oli jo lähes täysin normaalilta tuntunut juoksutekniikka päkiäaskelluksineen. Siinä kohtaa mietteissä oli jopa vielä kilpaileminen loppukaudesta radalla.

Siitä seuraavakaan rataharjoitus ei ollut hassumpi. Hollolan murskaradalla 4x3000m kymmeneen minsaan ja viimeinen 9.45:een. Vasta sen jälkeen alkoikin sitten alamäki. Jalka ei paljon varoitellut, vaan 20km:n kevyellä lenkillä 18km:n kohdalla ylämäessä tuntui terävä mutta niin tuttu kipu akillesjänteen sivussa. Loppumatka menikin kävellessä. Kolme päivää korvaavaa, jonka jälkeen tuli jo juostua kevyttä. Jalka tuntui kuitenkin ottaneen selkeästi takapakkia, joten tein päätöksen luovuttaa vihdoin tämän kauden osalta ja pyöräillä viikko pari.

Parin viikon pyöräilysetti ei ole sekään mennyt ihan ongelmitta. Normaalistihan meikeläisen vauhdit pyörän päällä on niin hitaita ettei ylinopeutta pääse edes Paimion pisimmässä alamäessä. Lahden kohdalla Jalkarannassa sain ruhoni kuitenkin niin hyvin pyörän painopisteen etupuolelle että vauhtia oli jopa se 40km/h. Eräs autoilija näki kuitenkin viisaammaksi blokata kaarallaan koko pyörätien leveyden. Kaveri ilmestyi todellakin eteen tyhjästä kuin pullon henki ja huomiokyvystä päätellen kuin jallupullon henki. Meikäläisen piuhatkin olivat sen reippaasti matkarasvassa että reaktionopeus ei ollut kestävyysjuoksijan parhainta. Reipas kosketus etujarruun jätti auton ja eturenkaan väliin vielä rapiat 5 cm, mutta mies jatkoi sen sijaan jouhevasti matkaa yli etustongan. Jos ei tällä kaudella muita enkkoja mennyt rikki niin kyllä tuo sen kolmen ja puolen metrin pituusennätyksen olisi lyönyt. Autoilijakaan ei kuitenkaan jäänyt mittamieheksi vaan jatkoi välittömästi matkaa. Lanaushomman siis hoiti varsin hyvin. Naarmuillahan siitäkin selvittiin.

Pikkuhiljaa olisi tarkoitus taas palata juoksuhommiin. Tarkoitus olisi aloittaa systeemillä joka toinen päivä juoksua ja joka toinen pyörää. Sittenhän sen näkee mitä akilles sanoo. Eipä ole taas kiire minnekään.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Lisää määrää

Viikko 26 (23-29.6)

Ma ap. 10km ip. 15km reipas 3.45/km
Ti ap. 20km 4.45/km ip. 9km
Ke ap. 8km ip. tiellä 8x1km /2min hölk., yht 17km
To 11km 4.45/km
Pe ap. 10km 4.40/km ip. 10km 4.50/km
La ap. 10km, 5x100m ip. hiekkatiellä 10km kova 34.24, yht 18km
Su 22km 4.45/km
Yht 160km

Poiminnat viikolta 25
Ke 10x200m hiekkatiellä /200m hölkkää
To ap. 10km ip. 12km vauhdinvaihtelu (1km alle 3.30 / 1km alle 3.50), yht 19km
Pe ap. 17km ip. 10km
Loput kevyttä, yht reilu 100km

Toissaviikko jäi muutaman kevyen päivän myötä lopulta varsin ujoksi, vaikka kolmeen päivään tulikin juostua 75km. Keskiviikkona juoksin ensimmäistä kertaa 200 metrin vetoja päkiältä. Meno oli varsin varovaista, ajat hiekkatiellä ehkä johonkin 38-40:een, mutta toki meno tuntui aivan erilaiselta kun sai vähän lantiota ylös. Kolmen leikkauksen ja yhden murtuman myötä tulleiden pitkien lepojaksojen jäljiltä vasemmassa pohkeessa ei ole jerkkua sitten tippaakaan, mihin toki haetaan muutosta.

Torstaina oli seuraava kova treeni. Mentiin viettämään juhannusta mökille ja hyppäsin autosta vajaa parikymmentä kilsaa ennen pois. Tarkoitus oli juosta 12km ajatuksella joka toinen kilsa kovaa ja joka toinen reipasta. Ehdottomasti yksi suosikkiharjoituksistani, vähän vaihtelua siihen tuttuun tv-kovaan. Treeni kulki mäkisellä reitillä kaatosateessa varsin mukavasti ja vain yksi kova pätkä meni yli 3.30, useimmat 3.20:een. Palauttavat kilsat 3.50:een tuntuivat lisäksi varsin helpoilta. Keskivauhdiksi tuli tasan 3.40.

Tällä viikolla tulikin juoksua reilusti enemmän mitä pitkään aikaan. Kantapää ei kuitenkaan ollut yhtään sen kipeämpi mitä aiemmilla viikoillakaan, vaikka toki pientä tuntemusta on lähes joka lenkillä. Kolmesta kovasta treenistä ensimmäinen sujui erinomaisesti, toinen kehnosti ja viimeinen kohtalaisesti. Maanantain kulku oli poikkeuksellisen messevä. Tarkoitus oli juosta hieman reippaammin, noin neljää, mutta vauhti asettui 3.45:een hieman passaillenkin. Harvemmin on mäkisellä reitillä 3.45 vauhti ollut yhtä helpon tuntuista, jopa ennen loukkaantumisia.

Jos aerobinen kynnysvauhti on hallussa, niin keskiviikkona tuli välittömästi muistutus että anapuoli on aivan hanurista. Tarkoitus oli juosta tiellä tonneja siten että palautuksena oli 2 minuuttia hölkkää 4.30-5 min/km. Ensimmäinen veto lipsahti hieman liian kovaa 3.13:een, josta seurauksena hapotus ja tervanjuontia lopputreeniksi. Kun vielä menomatkalla oli myötäinen ja tulomatkalla vastainen niin treenistä muodostui klassisesti hidastuva: jokainen veto edellistä hitaammin, ja viimeisten kestoja ei kehtaa edes mainita.

Parin kevyenkin päivän jälkeen olo oli lauantaina edelleen osastoa katkipoikki ja pinossa. Odotukset tv-kovaan mäkisellä hiekkareitillä neljällä täyskäännöksellä eivät olleet kovin kovat. Treeni olikin harvinaisen raskas ja yksin homma olisi jäänyt satavarmasti kesken, mutta kun peesissä sai tulla vaikeat kilsat kutosesta kymppiin, lopputulos oli varsin siedettävä. Optimireitillä tv-kovaa pystyisi ehkä juoksemaan jo jonkin matkaa alle 34 minuutin, joka on toki jo pieni askel oikeaan suuntaan. Kuten treeneistä voi kuitenkin päätellä, viestit jäävät osaltani ja myös seuramme osalta väliin. Harmillista sinänsä, että kolmikolla Sipilä (pb 3.57), Raitanen (3.58) ja Saleva (4.00) olisi ollut potentiaalia saada seuramme tasolle ennätysporukka kasaan. Pitänee varmaan alkaa ensi kautta ajatellen alkaa tehdä taas nopeutta, sillä jos nuoret jatkavat kehitystään alkaa mitalisaumat olla realistisia.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Laatu korvaa määrän?

2.6 - 15.6

Ma ap. 9km ip. 12km 4.40/km
Ti ip. kova 10km 34.55, yht 16km
Ke ip. 20km 4.30/km
To ip. Pyöräily 2 tuntia
Pe ap. 6km ip. radalla 6x1000m 3.15-3.18 /2, yht 12km
La ap. 9km ip. 16km 4.45/km
Su ap. 20km 4.50/km
Yht 120km

Ma ip. 10km 4.45/km
Ti ap. 6km ip. 4x3km tiellä 10.25-10.08-10.23-9.56 /3, yht 18km
Ke ip. 15km 4.40/km
To ap. 6km ip. maastossa 4km 3.22/km /pal. 6 + radalla 4x1000m 3.13-3.12-3.13-3.00 /3, yht 15km Pe ip. 10km 4.55/km
La ap. 6km ip. 10km
Su ap. 8km ip. kova 10km 34.37, yht 16km
Yht 120km

Enpä tiedä missä se otsikossa mutusteltu laatu nyt on, mutta kun määrää ei ole sitäkään vähää niin jotain pitää nostaa esiin. Viisi varsin hyvin sujunutta kovaa harjoitusta kahteen viikkoon lämmittää toki mieltä, vaikka sitä kevyttä läpsyttelyä ei viikkoihin ihan hirveästi tullutkaan.

Toissaviikko lähti käyntiin klassisella treenillä kymppi kovaa. Jos joskus tuli nippa Keniassa optimoitua noita reittejä (yhdensuuntaisesti alamäkeen ja myötäiseen 32 alkuinen kymppi Itenissä) niin nyt ei ollut siitä tietoakaan. Edestakaisella reitillä ensimmäinen vitonen oli lähes yhtämittaista nousua ja kesti 18 minuuttia josta hitain tonni yli 3.40. Tulomatka sujuikin hieman alle 17 minuutin ja loppu oli toki pakko raastaa alle 35:n. Perjantain tonnit eivät olleet ihan yhtä hyvää menoa eikä Radiomäellä pyörinyt kova tuuli ja lähes 30 astetta lämmintä helpottaeet tekemistä. Nykykuntoonkin keskinkertaisia vauhteja, mutta kohtuullisen ehjä sarja kuitenkin.

Tämä viikko olikin ehdottomasti paras ainakin parin-kolmen viimeisen leikkauksen jälkeen. Tiistain harjoitus suuntautui Renkömäen abc:n takaa Orimattilan suuntaan melko tasaisella reitillä. Kaksi ekaa vetoa melkoiseen myötäiseen ja loput vastaiseen. Kolmen palauttavan päivän jäljiltä kulku oli erinomainen ja viimeisen vedon viimeinen tonni tuli jo kelvollisesti 3.12:een. Hyvinkin kelpo vauhtia, koska kauaa ei ole aikaa siitä kuin ensimmäisen kerran tonni meni tuota vauhtia. Myös torstainen rataharjoitus sujui varsin mainiosti. Vetojen alle koetin pysyä Rikun peesissä 4km Radiomäen mailin lenkillä joka ei melko tiukkoine mutkineen ole ihan nopein juostava. Kovin paljon ei nelosessa varaa jäänyt, mutta kuuden minuutin palautuksen jälkeen olo oli jo melko freesi. Päälle siis muutama tonni joista viimeinen täysillä 3 minuuttiin. Oikeastaan tuon kovempaa ei sitten menisikään vaikka lähtisi täysin levänneenä vetoon, sen verran akilles vielä menoa haittaa. Viikon viimeisteli vielä sunnuntain kymppi kovaa, tällä kertaa tasaisella reitillä ja hieman kiihtyvänä eikä tällä kertaa edes ihan nahoille.

Viimeisten viikkojen positiiviselle puolelle menee vauhtien selkeä parantuminen ja 3.10-3.30 vauhteja pystyykin jo eri variaatioin juoksemaan hetken matkaa. Ongelmana on edelleen siitä etennpäin pääseminen, sillä kovavauhtiseen juoksuun akilles ei vieläkään tunnu olevan valmis tiiviistä kuntoutuksesta huolimatta. Lisäksi määrien minkäänlainen nostaminen lyö välittömästi takaisin kantapäälle. Paljon pitää siis tapahtua jotta voisi kuvitella radalla tällä kaudella kilpailevansa, mutta edes jonkin kilpailullisen tavoitteen saaminen syksyyn tai loppuvuoteen motivoisi kummasti. Aerobinen puoli lienee toki parantuneen jo jonkin verran alkuvuoden täydellisestä konkurssista.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Viesteihin kuntoon?

26.5. - 1.6

Ma ap 6km ip 14km jossa 3x1km 3.28-3.13-2.54 /1km lenkkivauhtia
Ti ip 10km 4.45/km
Ke ap 8km ip kiiihtyvä 10km 36.10 (3.50...3.20), yht 14km
To ap 8km ip 14km 4.40/km
Pe ap 6km ip 5x2000m radalla 6.40...6.36 /3, yht 18km
La lepo
Su ip 22km 4.30/km, vika 4km 4.00-4.10/km
Yht 120km

Toissaviikkoa en kehtaa edes dokumentoida, sillä siitä ei jäänyt liikoja kerrottavia. Lenkillä tuli toki jonkin verran käytyä, mutta sata kilsaa viiteen päivään veti miehen tukkoon kuin tutankhamonin. Hirveät helteetkään eivät helpottaneet juoksutuntumaa vaan viiden minuutin juoksun jälkeen naama punoitti kuin joulupossulla ja mies oli sekaisin kuin seinätuuletin. Nestetasapainosta tuli kyllä pidettyä huolta, eikä edes millään lähikaupan loivennuksella, mutta vaikeaa oli keleihin sopeutua. Tehoja ei tullut nimeksikään.

Tällä viikolla palaset loksahtivatkin sitten varsin sopivasti kohdilleen. Viikkoon mahtui jonkinlaisin variaation lyhyet ja pitkät vedot, kovahko kympin treeni sekä pitkä lenkki. Maanantaina sain melkoisen riidan itseni kanssa aikaan siitä, pitäisikö vetäistä Adizero Adiokset jalkaan ja lähteä tekemään suoriltaan jollekin hiekkapätkälle tonneja. Akilles tuntui kuitenkin hieman kireältä, joten vetäisin Bostonit jalkaan ja lähdin laputtamaan kevyttä. Jänne kuitenkin vertyi matkan edetessä, joten 9. kilsan päätin juosta hieman kovempaa. Tietysti taka-ajatuksena oli se, että 13. kilsa tulisi aivan törkeään myötäiseen ja alamäkeen, mikäli siis innostuisi ja kykenisi kolme vetoa juoksemaan. Ensimmäinen veto hieman nousuvoittoisesti 3.28:aan. Toisen pääsikin juoksemaan tasaisella asvaltilla liikoja repimättä 3.13. Vikaan sitten edellä mainittu aivan törkeä myötäinen johon aivan täysillä 2.54. Edellisestä alle 3 minuutin tonnista onkin sitten vähän aikaa. Vuoden ensimmäinen se ehdottomasti oli, mutta koko vuonna 2013 ei tainnut myöskään tulla alle 3 minsan tonnia juostua. Lähes pari vuotta siinä taisi siis mennä...

Keskiviikon kympin treeni oli myöskin varsin kelvollinen. Reitti oli varsin mäkinen ja keli tuulinen ja sateinen. Alkumatka meni noin 3.45 vauhtia 140 sykkeillä. Erityisemmin fiilis ei kevyestä lenkistä eronnut, paitsi että jalat eivät vaan liikkuneet kovempaa. Loppumatkasta jalat alkoivat hieman aukeamaan ja vika 2km tuli jo 6.40, eli kovin kaksikilsainen varmaan pariin vuoteen. Pitkän loukkaantumisen "etuja", kun kaiken pääsee ikään kuin tekemään uudestaan ensimmäistä kertaa. Kaikennäköiset enkat paukkuu koko ajan.

Perjantaina olikin aika palata juoksemaan tartanille ja sekin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Edellinen kerta oli myöskin kesältä 2012, jolloin akilleksessa oli jo repeämä ja leikkauspäätökselle odoteltiin vahvistusta. Mietin että uskaltaisin yrittää 1-3x2000m alle 7 minuutin, 6.40 ehdottomana kipukynnyksenä. Kone käyntiin ja kaikki kaksisataset tasan 40 sekuntiin eli 6.40. Sen vauhdin kun sai kerran päälle niin huomasi ettei siitä sentään hyydy. Tasainen sarja 6.40-6.39-6.39-6.38-6.36 tuli sillä tunteella, että vielä pari olisi voinut samaa vauhtia vetää, mutta 6.30 alituksesta olisi välittömästi tullut noutaja. Siinä se anakynnys taitaa sitten tällä hetkellä pyöriä.

Perjantain rasitus oli koivelle siinä määrin kova, että lauantai meni lepäillessä. Sunnuntainakaan ei alun alkaen olla tarkoitus juosta pitkää lenkkiä, mutta pisin siitä silti tuli leikkauksen jälkeen. Vielä vähemmän oli tarkoitus juosta loppuun reipasta. Vakioreittini ohittaa kuitenkin noin 4km:n kohdalla kämpästä Lahden moottoriurheilukeskuksen, jossa joku Brädi aloitti keikkansa juuri sillä hetkellä kun ohitin paikan tulomatkalla. Siihen asti vauhti oli ollut 4.40-4.30, mutta Brädi pisti kyllä välittömästi jalkoihin vipinää - nimenomaan mahdollisimman nopeasti poispäin siitä melusaasteesta. Loppu tulikin hivenen päälle neljää. Yllättävän kevyt lenkki siihen nähden, että pari viikkoa sitten 20km kevyttä meni itkuraastolla...

Pientä edistystä tässä on kuluneen viikon myötä ollut havaittavissa. Ehkä lupaavinta oli se, että rullauksissa uskalsi jo aavistuksen varata päkiälle. Mukava olisi ehtiä jonkinlaiseen kuntoon vaikkapa Lahden SM-viesteihin, etenkin kun kaksi seurakaveria avasi jo 4.00:aan tonnivitosella. Toisaalta nythän taidan olla "vapaa agentti" kun ei viime kaudeltakaan ole mitään noteerauksia. Oli miten oli, viidessä viikossa nykykunnosta 4 minuutin tonnivitosen kuntoon on lähtökohtaisesti toki täysin absurdi, mutta lahossa peippopöntössäni olen yhtä epärealistisia tavoitteita ennenkin asettanut.