lauantai 15. marraskuuta 2014

Hyvä Hakunila

Pistetäänpä suoraan Hakunilan kisan jälkeen raporttia viikon treeneistä, vaikka viikko ei vielä paketissa olekaan. Sunnuntain pitkän lenkin kilsavauhdin informaatioarvo tuskin on kuitenkaan niin mittava, että sen takia tarttee asiaa viivyttää. Viikon treenit:

Ma ip. 23km kevyt
Ti ap. 8km ip. 12km
Ke ip. 16km reipas 3.41/km, yht 20km
To ap. 10km ip. 15km
Pe ip. 10km
La ap. 3km ver. ip. Hakunila 10km 2. 31.14, yht 19km
Su 30km kevyt (?)
Yht 150km (?)

Alkuviikon treeni oli pitkä reipas, ja kun harjoitusta ei täytynyt tehdä yksin vaan Helsingin porukan kanssa, niin vauhtikin muodostui varsin mukavaksi. Hengitykseen treeni ei missään vaiheessa ottanut, mutta jaloissa alkoi viimeisillä kilometreillä tuntumaan ja etureidet olivat kohtalaisessa töötissä treenin jälkeen. Hieman kuumotti niinköhän sitä palautuu lauantaiksi. Perjantainakin oli jo aamulenkin osalta kamat niskassa, mutta olotila oli sen verran väsynyt että mies ei päässyt pihaa pidemmälle. Ehkä ihan hyvä niin.

Hakunilaan, joka kisana on ainakin 32-35 kympin menijöitten taivas, asetin tavoitteeksi 3.10/km eli 31.40 ajan. Järvenpään kaima oli luvannut lähteä pitämään 3.10 vauhtia ekan vitosen, joten tarkoitus oli tulla puolimatkaan mukana ja raastaa toinen puolikas minkä pystyy. Vauhti oli alkumatkasta hieman tuota kovempaa, mutta ihan ei homma lähtenyt lapasesta. Eka kilsa mentiin 3.08 ja lössiä kärkiryhmässä tuntui olevan aika paljon. Toka kilsa meni 3.02 ja lössiä ei ollut paljon: rinnalta löytyi Hytönen ja minulle uusi tuttavuus Benson Warira, sekä keulassa vauhtia pitänyt Järvenpää. Juoksu tuntui melko helpolta, vaikka toivoin toki vauhdin hieman tasaantuvan. Kolme nolla kakkonen meikeläiselle pidemmän päälle eli pari kilometriä putkeen on game over. Kolmoseen tultiinkin onneksi vain 9.18. Nelosen jälkeen ylämäessä Benson alkoi tuuppaamaan hommaa vahtileikittelyksi ja repäisi parinkymmenenmetrin keulan.  Meno oli todella kevyen näköistä, mutta pitkällä Kenian kokemuksella uskalsin todeta kaimalle ja Hytoselle että kyllä kaveri hyytyy. Ei kyllä ollut väitteelle yhtään mitään takeita, mutta kai kaima sitten luotti näkemykseeni kun päätti päästää miehen menemään. Vitoseen 15.30, kärki noin 15.25.

Takaisin tarvitsi tulla vain puoli kilsaa niin saatiin Mr. Benson kiinni. Kaima alkoi välittömästi laittaa pykälää kutosen kohdalla. Olin vastaamisen suhteen kahden vaiheilla sillä itselläkään ei missään tapauksessa ollut helppoa. Sen verran vastasin että ensin tippui Tommi ja sen jälkeen myös Warira. Järvenpää tempaisi reilun viiden sekunnin keulan tultaessa seiskaan. Oma juoksu pysyi tässä vaiheessa vielä varsin mukavasti kasassa ja selkä tuntui välillä jopa aavistuksen lähenevän. Ysin kohdalla ero ei ollut oman näkemyksen mukaan kasvanut seiskan kohdasta kuin korkeintaan kaksi sekuntia. Vikalla kilsalla tuli sitten lihaskuntopuoli vastaan. Tuntui että viimeiseen runttaukseen olisi vielä voimia, mutta samaan aikaan lantio tippui puoli metriä alaspäin ja jos joku olisi ollut rinnalla niin vaikea olisi ollut vastata. Ilmankos eroa maalissa Järvenpäähän oli jo 18 sekuntia, josta lähes 10 sekuntia meni vikaan kilsaan. Tommi juoksi myös mainiosti 31.28:aan ja ylipäätään ajat olivat hyviä, osaltaan varmaankin johtuen tulomatkan myötäisestä jolloin tulosta tuntuu syntyvän lähes jokaisella.

Oma loppuaika oli siis 31.14, johon pitää olla erittäin tyytyväinen. Dataa mihin verrata Hakunilassa on vuodesta 1998 lähtien, ja kolme kertaa olen juossut paremmin sekä kerran hieman hitaammin:

30.31 -13.11.2010
31.02 -20.11.2011
31.05 -17.3.2012
31.21 -22.11.2008

Ennätysaikaan 30.31 on tietysti vielä matkaa, mutta muuten kunto ei ole kaukana mm. ennätysvuoden 2012 syyskunnosta ja jopa maaliskuun kevätkunnosta. Toki tuossa maaliskuun 2012 kisassa kulku ei ollut paras mahdollinen ja harjoituskuormaa oli alla, muuten ei olisi 2 kk myöhemmin mennyt vitonen 14.03.  Se spekulaatiosta, olennaista on se että suhteellisen pienellä treenillä ollaan nyt päästy ns. omalle tasolle, joten mikäli koivet pysyvät kunnossa mahdollisuudet ennätysten parantamiseen pitäisivät olla kokolailla realisimia. Talven harjoittelu siis jatkukoon kohtalaisen hyvillä määrillä, melko maltillisilla tehoilla ja ennen kaikkea panostamisella lihaskuntoon.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Pohjoismaiden maastot

Yritetäänpä kerrankin ennätysnopeaa päivitystä kisan jälkeen kun skaba on vielä tuoreena muistissa. Tulokset löytyvät muuten tuolta. Oma sijoitus oli siis 22., toiseksi viimeinen, +2.13 kärjestä. Olisi kuitenkin täysin epärealistista olla suoritukseen pettynyt. Pikemminkin tuntuma itse juoksusta oli hyvä ja kropasta sai sen irti mitä oli otettavissa. Jos ei olisi kulkenut, niin tulosluettelon katseleminen olisi ollut vielä nykyistä huomattavasti rumempaa katsottavaa. Myöskään ero kärkeen ei venähtänyt ihan niin pahaksi kuin pelkäsin ja alle 29 minuutin miehille havaittua vähemmän turpaan olisi ollut ennemmin yllättävää. Omaan suoritukseeni olen siis tyytyväinen, maajoukkuepaita oli mukava vetää päälle (note to self: ensi kerralla kaksi kokoa isommat trikoot jotta happi kulkee verkassa) ja kannustus oli priimaa. Joku voi toki toivoa että Suomella olisi heittää kovempaa kaveria viivalle, mutta siihen en voi itse vaikuttaa.

Viime viikkoisen Kuivannon kympin jälkeen lähdin keventämään tähän kisaan. Alla oli kuitenkin kaksi suhteellisen hyvää 150km:n viikkoa. Maanantaista keskiviikkoon juoksin vain lenkin per päivä viiden minuutin kilsavauhdin molemmin puolin. Torstaina aamulenkki ja iltapäivällä avaus: 3x1km tiellä 3.12-3.08-3.02 /3, perjantaina pari kevyttä lenkkiä. Pohjat ovat sen verran heikot että todennäköisesti kova harjoitus alkuviikkoon olisi pistänyt puoli minuuttia tämänpäiväiseen aikaan lisää.

Itse kisassa yritin lähteä niin maltillisesti kuin mahdollista. Katsastuksissa lähdin kunnolla porukan mukaan ja loppu meni aivan hölkäksi. Nyt otin suosiolla paikan joukon hänniltä. Ensimmäisellä kierroksella eroa muuhun sakkiin ei tullut hirveästi, mutta kierroksen lopussa alkoi jo tuntua siltä, että toinen kierros samaa vauhtia ja meikäläinen on förbii. Päätin päästää myös Hytösen Tommin selän erkanemaan ja jäin juoksemaan omaa vauhtiani. Kierrosvauhteja ei tullut kellotettua, mutta ekaa kierrosta lukuunottamatta en usko vauhdin juuri tippuneen, kun katsastuksissa vauhti romahti täysin. Sopivan ahdistuksen pystyi koko ajan pitämään päällä eikä missään kohtaa ollut liian helppoa. Vikan kierroksen alussa sain Tommin kiinni mutta seuraavaan sijaan olikin sen verran matkaa ettei tatrvinnut sen paremmista sijoista haaveilla. Häntäpäänhuipun kiristä vitosen juoksijan ja (tulevan) maratoonarin välillä ei suurempaa draamaa saanut aikaan.

PM-maastojen myötä on hyvä hieman summata syksyä kokonaisuudessaan. Ensimmäinen kunnon harjoitusviikko oli elokuun puolivälissä, jolloin pystyin juoksemaan 140km:n viikon käytännössä ilman tehoja. Siitä eteenpäin harjoittelu on ollut maltillista mutta varsin ehjää. Tasan kaksi kuukautta sitten pystyin juoksemaan ensimmäisen 10km:n kisan jossa 3.30-vauhti teki erittäin tiukkaa. Siihen nähden tilanne on mennyt kahdessa kuukaudessa varsin paljon eteenpäin, vaikka ei tässä toki vielä fanfaareja tarvitse soitella. Viikon päästä olisi tarkoitus juosta Hakunilan maantiejuoksu hyvänä tv-kovana harjoituksena. Mikäli keli on kohdillaan alle 32 minuutin pitäisi pystyä juoksemaan, ja mitä enemmän sen parempi.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kuivannon kymppi

27.10. - 2.11

Ma ip. 4 x 5min kovaa "mittaamattomalla pätkällä" /2,5 hölk., yht 16km
Ti ip. 20km kevyt
Ke ip. 10km
To ap. 10km ip. 14km reipas 3.44/km, yht 20km
Pe ap. 20km ip. 10km
La ap. 10km ip. 10km
Su ap. 4km ip. Kuivanto 10,6km 35.50, yht 20km
Yht. 150km
´
Vaisun maastokatsastuksen jälkeen palasin melko nopeasti tehokkaampaan harjoitteluun. Heti sunnuntain pitkän jälkeen vuorossa oli viisiminuuttisia neljä kappaletta hölkkäpalautuksin. Vauhdit jäivät mysteeriksi ja hyvä niin, sillä monta treeniä on mennyt turhaksi vääntämiseksi sen takia että jäädään naurettavat pari sekuntia vetojen tavoitevauhdeista, kuten sillä olisi suurempikin vaikutus harjoitusvaikutukseen. Viikon toinen kovempi harjoitus oli perinteinen reipas, joka sopi varsin hyvin hillitsemään mahdollisia liikoja menohaluja Kuivannolla.

Myös toinen asia vähensi liikaa intoa ajatellen Kuivantoa nimittäin pelialueella vallinnut erittäin kova tuuli ja sade. Shorteissa oli sen verran vilpoista että viivalla porukka tärisi kuin tanssitautiset. Ennen paukkua mainittakoon aiemmat noteeraukset, eli 34.05 (2010) ja 34.09 (2011), molemmat voittoisia. Eka vitonen mentiin massiiviseen vastabofooriin: Heinolan mies keulaan ja tusinan verran reilun kerhon miehiä selän taakse piiloon. Osana joukkoa peesannut Strömsholm totesi maalissa että olisi sitä voinut vuorovetoakin viritellä, mutta kumma kyllä nuo ajatukset tulevat aina sen puolituntia myöhässä.

Vitoseen saavuttiin isohkolla porukalla aikaan 17.30 eli vauhti oli tippunut päälle 3.30:n. Tästä eteenpäin pyrin kiihtyvävauhtiseen juoksuun eli yritin lisätä vauhtia. Porukka harveni, mikä on yleensä lupaava merkki. Seiskan kohdalla enää Skandinavian Drunksin ykköstykki Strömsholm oli kannassa. Jouduin riuhtomaan kokolailla tosissaan pienen eron tekemiseksi ennen mäkistä loppupätkää. Mitenkään turhan helpolla ei kisassa kyllä pääässyt ja eroa maalissa taisi olla vain reilut 10 sekuntia. Oma aika painui 35,48:aan rauhallisen alun myötä, mutta juoksu oli ainakin nousujohteinen.

Ensi lauantaina onkin sitten astetta kylmempää kyytiä luvassa Pohjoismaiden Maastomestaruuskisoissa. Kylähölkästä Pohjoismaiden mestaruuskisoihin on vähän kuin siirtyisi Lahden Metsäkankaalta Pariisiin, Metsäkangasta mitenkään toki dissaamatta. Vaikka en katsastuksissa päässyt mihinkään niin muitakaan kiinnostuneita lähtijöitä ei löytynyt. Kyllähän itse siinä vaiheessa vedän Asicsin paidan päälle vaikka kunto ei olisikaan ihan sitä, mitä noihin kisoihin edellytettäisiin. Ja kyyti tosiaan on varsin kylmää. Esimerkkinä vaikkapa Ruotsin Mikael Ekvall: 13,51-28,48-62,28. Ylipäätään omassa tilanteessa jokainen selkä joka jää taakse on plussaa. PM-maastoissa Tanskassa jokunen vuosi sitten nimittäin yksikään PM-juoksija ei jäänyt taakse, mutta lisäksi edelle meni parikymmentä kilpailun ulkopuolella juossutta kansallisen tason juoksijaa...

maanantai 27. lokakuuta 2014

Parit kisat

Viimeiset 3 viikkoa spekulaatioineen:

6-12.10
Ma ip. 25km kevyt
Ti ap. 9km ip. 12km reipas 3.43/km, yht 16km
Ke lepo
To ap. 10km ip. 4*2km tiellä 6.32-6.33-6.31-6.23 /3, yht 15km
Pe lepo
La ap. 30km kevyt 4.43/km
Su ap. 10km ip. 15km
Yht. 130km

Ei todellakaan optisesti se kaunein harjoitusviikko kahden lepopäivän kanssa, mutta itse pääharjoitukset kulkivat melko maukkaasti. Etenkin kaksikilsaiset miellyttivät ja edelliskerrasta vetojen keskivauhtikin parani 9 sekunnilla. Parit lepopäivät eivät välttämättä sitten olleetkaan ihan tarpeen. Parempaa selitystä niille ei löytynyt kuin muut kiireet, lenkille olisi kyllä ehtinyt ennen kuutta aamulla tai yhdeksän jälkeen illalla. Jos ei oltaisi vasta lokakuulla niin _ehkä_ olisi tullut käytyä.

13-19.10
Ma ip kevyt 10km
Ti ap kevyt 10km ip 10*300m mäkeen, yht 12km
Ke 10km
To 8km
Pe ap 10km ip 15km
La ap 10km ip 15km
Su ap 6km ip Kotojärven ympärijuoksu 14,3km 49.25, yht 22km
Yht 128km

Alkuviikkoon tuli taasen käytyä Lahden metsäkankaan mäessä könyämässä mäkivetoja. Rentoja vetoja lähinnä tavoitteena voiman kehittäminen rassaamatta liikaa hengitystä... paskanmarjat. Rikulla oli syönti päällä ja oma syöntini on viime kuukausina selkeästi jäänyt jonnekin muualle. Meikäläinen, joka ei todellakaan ole tällä hetkellä se salskein levypallonriistäjä, ei myöskään ole vahvimpia mäkijuoksijoita. Tulihan kovin treeni pariin vuoteen. Viikonlopun Kotojärven ympärijuoksussakin pääsi huomattavasti helpommalla, mikä oli toki tarkoituskin. Kisan ensimmäiset 11km juoksin noin 3.30/km ja viimeiset 3km arviolta noin 3.10/km. Kelpo vk-treeni siis.

20-26.10
Ma 20km kevyt
Ti 10km
Ke ap 10km ip 12km reipas 3.43/km, yht 18km
To ap 10km ip 10km
Pe ap 10km ip 8km + 10*100m
La ap 4km ip Maastokatsastus Pajulahti 10,5km 5. 36.33
Su ap 30km kevyt 4.43km
Yht 150km

Viimeiset pari viikkoa mietin että jos oikein inhorealistisen kuvan haluaa omasta kunnostaan niin paras paikka siihen on ehdottomasti Pajulahden maastokatsastus. Korkeintaan maraton ja Lidingön 30km poislukien. Sama kisa on toiminut vastaavaan tarkoitukseen ennenkin. Vuonna 2011 juoksin reitin 34.35:een ja harjoituspäiväkirjassa kisan kohdalla luki kokolailla painokelvotonta tekstiä. Nyt olisi tuo suoritus kelvannut, etenkin kun Hakunilassa kymppi meni pari viikkoa myöhemmin 31:een. Ajattelin olevani tällä hetkellä noin minuutin sitä huonommassa kunnossa, vähintään. Eka 3,5km:n kierros meni vielä juosten 11,40:een, toisen rundin loppuvaiheilla homma meni jo hölkäksi ja viimeinen kierros sitten käveltiin. Omaan kuntoon nähden liian kova aloitus yhdistettynä erittäin raskaaseen reittiin ei ollut kovin nautinnollinen yhdistelmä. Lopulta kisasta ei oikein saanut edes paikkoja kipeäksi, ainoastaan niskan, kun viimeisellä kierroksella tuli katseltua vieläkö Hellstenkin tulee ohitse. Ei tullut, vaikka hyvin juoksikin.

Seuraaviin pariin viikkoon mahtuu syksyn viimeiset hölkät, Kuivannon kymppi ja Hakunilan maantiejuoksu. Esimerkiksi Kuivannolla vastus on taatusti riittävän kovaa mm. nimien Hytönen, Kekki ja Marttinen myötä, Hakunilasta puhumattakaan. Hölkkäkisojen ohessa olisi pikku hiljaa tarkoitus nostella määriä 150:n paremmalle puolelle, mikäli kantapää tulee mukana. Niin ja ne PM-maastot...

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Lokakuun kymppi

Viime viikkoisen Koirakiven kierroksen jälkeen syksyn hölkkätournee jatkui perinteisesti Porvoon Tolkkisissa lokakuun kympillä. Kisasta on tullut viime vuosien perinne silloin kun ollaan oltu kunnossa tai ehjinä, eli ei kovinkaan vahvaa perinnettä. Riku oli myös haistanut mahdollisuuden pistää meikeläistä viikon sisään toista kertaa dunkkuun, eli lähdettiin yhtä matkaa Lahdesta kohti Tolkkisia. Jos kyseessä ei olisi ollut pienehkö kylähölkkä niin viime vuosien tuloslistaa tarkastelemalla olisi saanut suurempaakin kaksintaisteluasemaa viriteltyä.

2013: 1. Riku Marttinen Lahden Ahkera 31.02
2012: 1. Riku Marttinen Heinolan Isku 32.25
2011: 1. Jarkko Hamberg Sjundeå IF 30.43
2010: 1. Jarkko Hamberg Sjundeå IF 32.06

Toki tilanteen kääntäminen viikon takaisesta puolen minuutin turpaanotosta vain kutosen matkalla tuntui jokseenkin haastavalta. Etenkin kun psykologinen sodankäynti alkoi jo maanantain kevyellä lenkillä. Riku näet pohti mielessään kannattaako mun edes lähteä mukaan kun Oona Kettunen saattaisi olla viime vuoden tapaan mukana. Varsin tarkka lainaus kuului "voitin häntä viime vuonna vain kaksi minuuttia. Sitä paitsi kyseessä on maastojuoksu." Kummasti alkoi närästää kevyellä lenkillä, viimeksi olin kuitenkin hävinnyt naispuoliselle juoksijalle viime vuosituhannella (vaikka Haagin puolimaratonilla jokunen vuosi sitten meni aika tiukille). Psyykkaus jatkui vielä keskiviikon mäkivedoissa, joita pyrin vääntämään mukana uskoen piinan olevan ohi kahdeksassa vedossa. Kuuden vedon kohdalla tuulettelin että seuraava veto on pahin, ennen kuin kuulin että vetoja on kymmenen. Väkisinhän nekin piti mönkiä mukana, mieluummin yli kuin henkisen etulyöntiaseman antaminen.

Itse kisasta ei sitten sen suurempaa spektaakkelia syntynytkään. Riku oli ollut flunssainen mäkivetojen jälkeen eikä puolikuntoisena lähtenyt repimään vaan teki rennon treenin. Pari ekaa kilsaa juostiin leppoisasti hieman alta 6.40:een jonka jälkeen viereltä kuului lupa mennä jos siltä tuntuu. Eipä yllättäen tuntunut, mutta toki piti yrittää. Eroa tuli pikkuhiljaa jonkin verran, mutta kun eron kasvu jossain vaiheessa pysähtyi ja jopa kaveni niin mielessä kävi että nyt apinaa koijataan isolla rahalla. Tuttu, erittäin vaativa metsäpätkä ei juuri helpottanut tilannetta. Se ei mennyt ratajuoksijan askeleella erityisen lennokkaasti. Onneksi takana ei ollut esimerkiksi Muukkosta tai Boströmiä, olisin valehtelematta jäänyt kilsan matkalla noin 900 metriä. Metsäpätkän jälkeisen loppumatkan itkuraastoin, Riku rentoili, joten ero hieman kasvoi, ei tosin paljon. Voittoaika oli tällä kertaa 31.36, eli ihan kohtalainen suhteessa viime vuosien juoksuihini. Vuonna 2011 juoksin tasooni nähden erittäin hyvin ja olin muutenkin hyvässä syyskunnossa. Reitin metsäpätkä oli myös tuolloin ehkä hieman paremmassa kunnossa. Vuonna 2010 puolestaan juoksin rennosti mutta varaa tuskin jäi puolta minuuttia enempää. Kokonaisarvioina tämä oli siis Herrala-Koirakivi-Tolkkinen triosta lupaavin esitys.

Viikko jäi kokonaisuudessaan varsin kevyeksi, mikä muistetaan seuraavilla viikoilla.

Ma 25km kevyt
Ti 10km kevyt
Ke ap. 10km ip. 10 x noin 300m jyrkkään mäkeen /alas, yht 13km
To ap. 17km kevyt ip. 10km TV 39.30
Pe ap. 10km
La ap. 10km
Su Lokakuun kymppi (noin 9,5km) 31.36
Yht. 127km

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kuonoon Koirakivellä

15. - 28.9

Ma 10km kevyt
Ti - pe kipeänä, lepoa
La ap. 10km ip. 10km kevyttä
Su ap. 10km
Yht 40km

Ma 10km kevyt
Ti ap. 10km ip. 10km, vika 15min reipasta
Ke ap. 10km ip. 8x1km hiekkatiellä /1min, ajat 3.20-3.15, vika 3.07, yht 15km
To ap. 10km ip. 17km kevyttä
Pe ap. 10km ip. 10km
La ap. 10km ip. 10km
Su ap. 6km ip. Koirakiven kierros Mäntyharjulla, 6,1km 3. 19.28 (alimitt.?)
Yht 140km

Toissaviikko meni treenillisesti aivan ohi. Syysflunssalta ei vältytty tänäkään syksynä vaan heti maanantaina alkoi flunssaböbö ílmoitella olemassaolostaan. Perustropit eivät asiaan tehonneet ja juoksutaukoa tuli flunssalle epätyypillisesti peräti 4 päivää, vaikka kunnon kuume ei noussut missään vaiheessa.

Jälkimmäisestä viikosta tuli sentään harjoituksellisesti ehjä. Keskiviikkona juostiin Rikun kanssa lyhyellä palautuksella kilometrin pätkiä hiekkatiellä. Sairastelusta huolimatta kulku oli melko hyvä ja juostiinkin treeni varsin tasatahtiin. Sen perusteella kuvittelin että pystyisin hieman haastamaan Rikua sunnntain kisassa. Kuvitelmiksi jäi.

Koirakiven kierros on Päijät-Hämeen yksi perinteisimpiä hölkkiä joka juostiin nyt jo 40. kertaa. Franciksella on reittiennätys, muistaakseni 17.43. Oma aikani kolme vuotta sitten oli 18.21, joka on yksi parhaista juoksuistani hölkkäkisoissa. Tänään eka kilsa juostiin alamäkivoittoisesti tasan kolmeen, ja ihan kuten Herrala-hölkässä, alusta asti sai olla jojon päässä. Kakkoseen (6.08) mentäessä porukka harveni ja yritin roikkua (hiihto-) suunnistaja Pukeman ja Rikun perässä. Kavereilla oli sen verran helppoa että ehtivät jutella viime viikkojen kuulumisista, itse puolestaan taistelin tippumista vastaan. Kaksi ekaa ylämäkeä selvisin mutta kolmas oli jo liikaa. Nelosen tolppa meni jo yksin juosten ajassa 12.40 ja vitonen juuri alle 16. Vika kilsa on erittäin raskas, keulakin meni sen pitkälti päälle 3.10:een. Oma konepelti nousi aivan pystyyn ja möngin vikaa kilometriä lähes 3 ja puoli minuuttia. Kärki lonkalta:

1. Riku 18.54
2. Pukema 18.56
3. Happo 19.28

Jos jotain tavoitteita / ennakko-odotuksia kisaan oli, niin ajattelin alle minuutin häviämisen omaan ennätysaikaan olevan hyvä suoritus. Ihan siihen ei siis pystynyt venymään viimeisen kilsan kyykkäyksen takia. Näitä 3.00-3.15 vauhteja ei vain ole montaa kilometriä juostu viimeiseen pariin vuoteen ja se näkyy. Parempi tämä silti oli kuin Herrala-hölkkä, joten suunta on ylöspäin.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Välitavoite hoidettu

Treenit pätkältä 1. - 14.9.

Ma ap. 10km ip. 15km kevyttä
Ti 10km
Ke ap. 10km ip. 8x1km tiellä 3.07-3.11 /2, yht 15km
To 15km
Pe ap. 10km ip. 10km kevyttä
La ap. 10km ip. 10km + 5x100m /100m
Su ap. 6km ip. Herrala-hölkkä 9,8km 33.43, yht 18km
Yht 140km

Ma 10km
Ti ap. 10km ip. 15km kevyttä
Ke 14km reipas 3.42/km, yht 20km
To 10km
Pe ap. 10km ip. tv-kova 10km 33.54, yht 17km
La 21km, sis. radalla 1000m 2.48
Su ap. 10km ip. 7km
Yht 130km

Viime päivityksessä puolittain leikkimielellä asetettu tavoite (jonkin hölkkäkisan voitto) toteutui yllättävän nopeasti, mutta ei todellakaan helposti. Keskiviikon tonnit ennen Herrala-hölkkää kulkivat sen verran mukavasti että kuvittelin kunnon nousseen jo paremmalle tasolle mitä se todellisuudessa olikaan. Toisaalta tonnit olivat ruholle sen verran kova rypistys että palautuminen kisaan ei ollut ehkä ihan täydellistä. Kisa ainakin osoitti sen, että ei niillä parin vuoden takaisilla jonkinlaisilla pohjilla kauhean pitkälle pötkitä.

Itse kisasta laitoin jo jälkipöhinöissäni sosiaaliseen mediaan lyhyen raportin, joten tässä vain olennaisimmat huomiot kisasta. Noin 100 metrin juoksun jälkeen oli ensimmäisen kerran fiilis että kisasta tulee hiton vaikea, eikä se tunne muuttunut kisan aikana mihinkään. Ensimmäinen tonni meni kärjen takana 3.08:aan ja kokolailla punaisella jo liikuttiin. Päätin päästää kärjen menemään, mutta onneksi kärkijuoksija hieman himmasi vauhtia ja pääsin peesiin. Vauhti tippui ensin 3.20:een ja aika pian 3.30:een kun siirryttiin asvaltilta soralle. Yleensä tuollainen vauhdin himmaus helpottaa jotenkin omaa tunnetta, nyt ainoastaan tuntui koko ajan pahemmalta. Seiskan kohdalla sain kaverin tiputettua juoksemalla yhden kilsan ehkä 3.25:een eli varsin hurjalla iskulla. Kilsan päästä huomasin sen olleen itsellekin liikaa kun piti melkein heittää kävelyksi. Kaukaa takaa tulikin pian toinen kaveri rinnalle. Aluksi ajattelin luottaa "kiriini", mutta pää toimi vielä sen verran että tajusin kaverilla olevan menneisyytensä: tonnivitonen 3.43 ei antanut itselleni kovin hyviä kertoimia kiriin. Tarkennettakoon että 3.43 noin 17 vuotta sitten, mutta se on sivuseikka... Jonkinlaisella pitkän kirin (vauhdin säilyttämisen) yrityksellä sain vikalla 300 metrillä tehtyä pienen eron jolla pytty tuli kotiin. Vilpittömästi voi sanoa että varaa ei jäänyt tippaakaan.

Tälle viikolle sai tehtyä kaksi varsin hyvää treeniä. Reipas 3.42 vauhdilla kulki varsin helposti ja eihän se pahalta pitäisi tuntuakaan. Kympin kova puolestaan painui ekaa kertaa alle 34 minuutin mikä tosin vaati vikan kilsan raastamista tasan kolmeen. Lauantaina tuli vierailtua pitkästä aikaa myös radan puolella jossa saldona oli satanen 13.8:aan ja tonni 2.48:aan viimeisen kierroksen kuusikymppisellä. Myös muita lajeja tuli hieman kokeiltua mutta jätettäköön tulokset mainitsematta. Todettakoon tosin, että jos keihään olisi saanut oikeaan asentoon niin perkeleen pitkällähän se olisi ollut. Pienestä kiinni nuo tekniikkalajit, kyllähän pienen pieni tekniikkavirhe voi sen 40 metriä tehdä. Kuntoutus joka tapauksessa jatkuu ja seuraavana etappina Koirakiven kierros Mäntyharjulla kahden viikon päästä. Voi olla että omasta kolmen vuoden takaisesta ajasta (18.23 / 6.1km) tulee jonkin verran turpaan...