Eteenpäin - ihan oikeasti

Ke ap. 40min cross-trainer ip. 45min soutu (kovalla rasituksella)
To ap. 20min cross-trainer + 20min lihaskunto ip. Pyörä 40min

Täytyy vielä uudempaan kertaan kehua tuota cross-trainer laitetta. Helkkarin typerän tuntuista (ja näköistä) sillä treenaaminen ainakin aluksi on, mutta pikkaisen kun pääsee rytmistä kiinni niin homma on ajoittain jopa melkein mielekästä. Kevyellä vastuksella liike muistuttaa yllättävän paljon juoksua - toisaalta taas ei ollenkaan ja nyt on pelko perseessä että kun pääsen juoksemaan juoksu on samannäköistä kuin cross-trainerilla treenaaminen, ainostaan ilman sitä laitetta - raskaammalla vastuksella puolestaan saa ihan hyvin tehoja irti ja ainakin meikä on sen verran huonokuntoinen että hyvin saa pulssia ylös ja hengitystä laulamaan. Vielä kun joutuu peilistä katsomaan tohoutunutta ruhoaan niin mukavasti pistää aggreja päälle positiivisessa mielessä.

Soutu sen sijaan oli alusta asti perseestä ja perseeseen se myös eniten otti. Meni sen verran hermo hommaan heti alussa että päätin alkaa kiskomaan maksimivetoja (1-5min) samanmittaisella palautuksella. Ensimmäinen kova veto kesti minuutin ja kun veto oli loppu huomasin koko helvetin laitteen liikkuneen lattialla sellaiset 20 metriä eteenpäin - aika absurdi fiilis kun vedon alussa kaveri soutaa vieressä vastaavalla laitteella ja vedon lopussa kaveria ei vieressä näy missään. Sieltä se takaa muisti vittuilla että "sähän menit oikeasti eteenpäin" ja "johtuukohan toi jostain tekniikkavirheestä". No ei varmaan, mun soututekniikka oli varmaan ihan helvetin täydellinen ja sen takia myös sain alaselän aivan hävyttömän kipeeksi / jumiseksi.

Tänään tein ihan normi aamutreenin mutta illalla päätin lepuutta jumikipeää selkää ja istua tällaiseen spedelaitteeseen. Melkein syyllinen olo tuli siinä selkänojaan nojaillessa kun kysymys kuitenkin oli olevinaan treenaamisesta. Ihan ok laite kuitenkin, tv:tä katsellessa voisi ihan mukavasti parikin tuntia polkaista. Semmoiset 115-120 RPM oli fregu, tosin erona normaalin kuntopyörään se että huolimatta lukkopolkimista etureisillä sai vääntää hiukka enemmän. Laiskalle läskille tuo on kuitenkin mitä mainion laite, suosittelen sitä siis lämpimästi eräälle Imatralaiselle pullukalle jonka kaposet etureidetkin kaipaisivat hieman jekkua osakseen.

Huomenna aamusesta suunnaksi Vierumäki missä väännetään lisää korvaavaa. Mikäs sen parempaa leireilyä kun kotimaan korvaavaleiri.

Kartoitus

Ma Kuntopyörä 40' + lihaskunto 20'
Ti Lihaskunto 60'

Kuntopyörät joissa ei ole lukkopolkimia pitäisi kieltää lailla. Niistä ei ole hyötyä kuin korkeintaan penkkipellelle joka pyörittää alkulämmittelynä 5min pyörää lukien samalla fitness -lehteä ennen "treeninsä" aloittamista. Kävin tänään läpi KAIKKI Turengin salit ja yhdestäkään ei löytynyt lukkopolkimellista kuntofillaria. Oli muuten helvetillinen homma käydä läpi nuo kaikki kaksi salia, ja jos niiden väliltä pitää valinta tehdä niin sitä voi verrata tilanteeseen jossa on pakotettu kuuntelemaan kokonainen Lauri Tähkän tai Anna Abreun biisi. Onneksi huomenna pääsee töihin (lause jota en koskaan uskonut kirjoittavani ääneen), työmaalta kun sattuu löytymään soutu- ja cross-trainer laitteet, joiden parissa pääsee leikkimään huomisesta eteenpäin. Samalla on tarkoitus siirtyä tekemään kahta harjoitusta päivässä. Kummasti sekin motivoi että pääsee hieman monipuolistamaan harjoitusohjelmaa. Kyllähän pyöräilykin menettelee ja siinä ainakin saa hien pintaan, joskin sallittua on tässä vaiheessa vaan Jan Ulrich -tyylinen polkeminen eli seisaaltaan ei tartte vielä polkea. Hieman skeptisesti sitä tahtoo suhtautua näiden korvaavien hyödyllisyyteen, mutta jos ei muuten niin painonhallintaa ainakin. Jatketaan siis vielä marraskuu niiden parissa.

Ekat "treenit"

La Kuntopyörä 15' + lihaskunto 30'
Su Kuntopyörä 30' + lihaskunto 30'

Ensimmäiset harjoitukset takana jos näitä nyt sellaisiksi voi sanoa. Kahdenkin viikon tekemättömyyden jälkeen mielestäni voi. Niiden ohjeiden mukaan nyt mennään mitkä on saatu eli kun klapi on parantunut mukavaa tahtia niin pyörittäminen on otettu pikkaisen etuajassa kuvioon mukaan. Aloitus on toki maltillinen mutta niin kauan kuin kipuja ei ilmene niin pikkuhiljaa nostetaan harjoitusten kestoa. Jännästi se pulssikin reagoi totaalilepoon: tänään pyöritellessä aika rennon tuntuisella intensiteetillä (110 RPM) oli syke 160 mihin normaalisti saan takoa fillarin kanssa aivan maksimit. Ainakin jotain tehoa tulee treeneihin. Eikä ole ainakaan sitä ongelmaa mikä Arskalla että syke ei nouse yli sadan vaikka kiipeäisi pystysuoraa seinää sen pyörän kanssa.

Kenian lennotkin tuli tuossa varattua. 5.1 meno ja 3.3 paluu. Mukavasti ovat lentojen hinnat viime vuosien aikana tippunut, nyt lohkesi 600 euroon kun kolme vuotta sitten piti maksaa 900 euroa. Ihan rento kahden kuukauden setti siis tiedossa kun kelit ovat Suomessa paskimmillaan. Jos huono seura mutta upeat lenkkimaastot ja 20+ lämpötilat kiinnostavat niin yhteyksiä vaan tännepäin, Iteniin kyllä mahtuu.

Countdown

TJ:t tänään:

Tikkien poistoon 1
Kuntopyöräilyyn 8
Cross-traineriin 22
Juoksuun 36

Vielä menee aikaa ennen kuin takaisin baanalle päästään. Asiaa sen enempää kiertelemättä perseestähän tämä treenaamattomuus on ollut. Teemana treenamattomuusaikana on ollut välttää ihan armoton tohoilu (keskiketterän ottaminen), jossa on jopa onnistuttu kohtalaisen hyvin kun vaaka näyttää edelleen alle 65. Reilun kilon verran tullut siis kuormaa kisakaudesta. Syytä ollakin siinä lukemissa kun suunnilleen pelkkiä rehuja tässä on leikkauksen jälkeen syötykin.

Valoa tunnelin päähän on viime päivinä tuonut leirikuvioiden spekulointi. Ensimmäinen leiri on jälleen vahvasti suuntautumassa Keniaan, tällä kertaa kuitenkin Iteniin. Pääsyy siihen on se että Itenissä pääsee vetämään mainiosti korvaavaa treeniä jota joutunee mättämään huolella vielä tammi- helmikuussa. 6-8 viikon reissu olisi tällä hetkellä kiikarissa. Toinen keikka olisi suunnitteilla maalis- huhtikuussa. Sen suhteen paikka on vielä avoin mutta eiköhän jotain siihenkin keksitä. Toivon mukaan siis ensimmäistä kertaa taloudellinen tilanne antaa myöten tehdä kaksi kunnon pituista leiriä korkealle ja mahdollistaa hyvät lähdöt alkavaan kauteen. Nyt ei siis tarvitse muuta kuin päästä vain treenaamaan!

Klapi paketissa

Taas on haettu lisää uskottavuutta kestävyysjuoksijana ja tuplattu leikkausten lukumäärää. Uskottavuutta ei sen sijaan lisää koko ajan kasvava pötsi mutta se onkin toinen juttu. (Tosin jos toipilasaikana menee 70kg rikki niin alkaa välitön paasto.) Löytö akilleksen suunnalla oli odotettua parempi ja selvittiin pelkällä limapussin poistolla, jänteen siistimisellä ja kantaluun tasoittelulla. Sama operaatio siis mitä 2003 tehtiin. Aikataulun puolesta mennään sapluunalla 1 vko kepeillä ja haavan parannuttua kuntopyörän kimppuun. Cross-traineria pääsee hakkaamaan 4-5 viikon kuluttua ja kevyen juoksuharjoittelun saa aloittaa 7-8 viikon päästä. Se on tietty selvää että hallikautta ei tarvitse paljon miettiä, mutta ensi kesään on onneksi hyvin aikaa. Motivaatio korvaavien tekemiseen on jo kova ja siihen on sitouduttu että kaksi kertaa päivässä niitä tulee myös tehtyä, niin hyvät mahdollisuudet nykyinen työpaikka siihen antaa. Sitä ennen pitää pistää vaan jalka vaakatasoon ja ottaa lepiä. Ja koettaa pitää paino kurissa.

Epiduraali

Varsin nopeasti järjestyi leikkausaika ja jo ensi keskiviikkona on tarkoitus ottaa puukosta. Kiitokset nopeasti järjestyneestä ajasta Ilelle. Katsotaan josko pystyttäisiin Saavalaisiin, eli ei taivuta epiduraalipuudutuksen vaatimaan sikiöasentoon minkä vuoksi joudutaan mies nukuttamaan. Arvostan suuresti sitä jumia mikä tuohon tilanteeseen johtaa. Joka tapauksessa 2 kuukautta on edessä taukoa juoksemisesta ja 3kk kunnon treenaamisesta, jos kaikki menee hyvin. Korvaavaa saa toki tehdä jo sitä ennen, ja sitä aiotaankin vetää ihan simona. Duunipaikassa on ainakin se hyvä puoli että ilman kustannuksia pääsee hyvää punttisalia cross-trainereineen sun muineen käyttämään niin paljon kuin polla kestää.

Viime aikoina motivaatio on ollut aikalailla tiessään ja lenkille lähteminen vaikeampaa kuin piiitkään aikaan. Hirveän innostavaahan lenkille lähteminen ei ole kun tietää että kohta ollaan jälleen tilanteessa kun 5 minsan vauhdissa pulssi latoo 170:ntä ja olo on kuin sillä kuuluisalla kalalla kuivalla maalla. Toisaalta se on myös hieno fiilis kun niin huonokuntoisena saa tarvittaessa koska tahansa itsestään kaiken irti, esimerkiksi kävellessään portaita toiseen kerrokseen. Täytyy kuitenkin koettaa ottaa jotain irti viimeisistä päivistä ennen leikkausta lenkkeilyn muodossa.

Saikkua!

Kuva kertoo tällä kertaa varmaankin riittävästi. Hännisen talli jatkaa tutulla viime vuosien linjalla eli parin viikon sisällä lähtee (puoli-)vuosittainen tuki Ortolääkäreille. Johan tässä kaksi päivää treenattiinkin.