maanantai 27. lokakuuta 2014

Parit kisat

Viimeiset 3 viikkoa spekulaatioineen:

6-12.10
Ma ip. 25km kevyt
Ti ap. 9km ip. 12km reipas 3.43/km, yht 16km
Ke lepo
To ap. 10km ip. 4*2km tiellä 6.32-6.33-6.31-6.23 /3, yht 15km
Pe lepo
La ap. 30km kevyt 4.43/km
Su ap. 10km ip. 15km
Yht. 130km

Ei todellakaan optisesti se kaunein harjoitusviikko kahden lepopäivän kanssa, mutta itse pääharjoitukset kulkivat melko maukkaasti. Etenkin kaksikilsaiset miellyttivät ja edelliskerrasta vetojen keskivauhtikin parani 9 sekunnilla. Parit lepopäivät eivät välttämättä sitten olleetkaan ihan tarpeen. Parempaa selitystä niille ei löytynyt kuin muut kiireet, lenkille olisi kyllä ehtinyt ennen kuutta aamulla tai yhdeksän jälkeen illalla. Jos ei oltaisi vasta lokakuulla niin _ehkä_ olisi tullut käytyä.

13-19.10
Ma ip kevyt 10km
Ti ap kevyt 10km ip 10*300m mäkeen, yht 12km
Ke 10km
To 8km
Pe ap 10km ip 15km
La ap 10km ip 15km
Su ap 6km ip Kotojärven ympärijuoksu 14,3km 49.25, yht 22km
Yht 128km

Alkuviikkoon tuli taasen käytyä Lahden metsäkankaan mäessä könyämässä mäkivetoja. Rentoja vetoja lähinnä tavoitteena voiman kehittäminen rassaamatta liikaa hengitystä... paskanmarjat. Rikulla oli syönti päällä ja oma syöntini on viime kuukausina selkeästi jäänyt jonnekin muualle. Meikäläinen, joka ei todellakaan ole tällä hetkellä se salskein levypallonriistäjä, ei myöskään ole vahvimpia mäkijuoksijoita. Tulihan kovin treeni pariin vuoteen. Viikonlopun Kotojärven ympärijuoksussakin pääsi huomattavasti helpommalla, mikä oli toki tarkoituskin. Kisan ensimmäiset 11km juoksin noin 3.30/km ja viimeiset 3km arviolta noin 3.10/km. Kelpo vk-treeni siis.

20-26.10
Ma 20km kevyt
Ti 10km
Ke ap 10km ip 12km reipas 3.43/km, yht 18km
To ap 10km ip 10km
Pe ap 10km ip 8km + 10*100m
La ap 4km ip Maastokatsastus Pajulahti 10,5km 5. 36.33
Su ap 30km kevyt 4.43km
Yht 150km

Viimeiset pari viikkoa mietin että jos oikein inhorealistisen kuvan haluaa omasta kunnostaan niin paras paikka siihen on ehdottomasti Pajulahden maastokatsastus. Korkeintaan maraton ja Lidingön 30km poislukien. Sama kisa on toiminut vastaavaan tarkoitukseen ennenkin. Vuonna 2011 juoksin reitin 34.35:een ja harjoituspäiväkirjassa kisan kohdalla luki kokolailla painokelvotonta tekstiä. Nyt olisi tuo suoritus kelvannut, etenkin kun Hakunilassa kymppi meni pari viikkoa myöhemmin 31:een. Ajattelin olevani tällä hetkellä noin minuutin sitä huonommassa kunnossa, vähintään. Eka 3,5km:n kierros meni vielä juosten 11,40:een, toisen rundin loppuvaiheilla homma meni jo hölkäksi ja viimeinen kierros sitten käveltiin. Omaan kuntoon nähden liian kova aloitus yhdistettynä erittäin raskaaseen reittiin ei ollut kovin nautinnollinen yhdistelmä. Lopulta kisasta ei oikein saanut edes paikkoja kipeäksi, ainoastaan niskan, kun viimeisellä kierroksella tuli katseltua vieläkö Hellstenkin tulee ohitse. Ei tullut, vaikka hyvin juoksikin.

Seuraaviin pariin viikkoon mahtuu syksyn viimeiset hölkät, Kuivannon kymppi ja Hakunilan maantiejuoksu. Esimerkiksi Kuivannolla vastus on taatusti riittävän kovaa mm. nimien Hytönen, Kekki ja Marttinen myötä, Hakunilasta puhumattakaan. Hölkkäkisojen ohessa olisi pikku hiljaa tarkoitus nostella määriä 150:n paremmalle puolelle, mikäli kantapää tulee mukana. Niin ja ne PM-maastot...

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Lokakuun kymppi

Viime viikkoisen Koirakiven kierroksen jälkeen syksyn hölkkätournee jatkui perinteisesti Porvoon Tolkkisissa lokakuun kympillä. Kisasta on tullut viime vuosien perinne silloin kun ollaan oltu kunnossa tai ehjinä, eli ei kovinkaan vahvaa perinnettä. Riku oli myös haistanut mahdollisuuden pistää meikeläistä viikon sisään toista kertaa dunkkuun, eli lähdettiin yhtä matkaa Lahdesta kohti Tolkkisia. Jos kyseessä ei olisi ollut pienehkö kylähölkkä niin viime vuosien tuloslistaa tarkastelemalla olisi saanut suurempaakin kaksintaisteluasemaa viriteltyä.

2013: 1. Riku Marttinen Lahden Ahkera 31.02
2012: 1. Riku Marttinen Heinolan Isku 32.25
2011: 1. Jarkko Hamberg Sjundeå IF 30.43
2010: 1. Jarkko Hamberg Sjundeå IF 32.06

Toki tilanteen kääntäminen viikon takaisesta puolen minuutin turpaanotosta vain kutosen matkalla tuntui jokseenkin haastavalta. Etenkin kun psykologinen sodankäynti alkoi jo maanantain kevyellä lenkillä. Riku näet pohti mielessään kannattaako mun edes lähteä mukaan kun Oona Kettunen saattaisi olla viime vuoden tapaan mukana. Varsin tarkka lainaus kuului "voitin häntä viime vuonna vain kaksi minuuttia. Sitä paitsi kyseessä on maastojuoksu." Kummasti alkoi närästää kevyellä lenkillä, viimeksi olin kuitenkin hävinnyt naispuoliselle juoksijalle viime vuosituhannella (vaikka Haagin puolimaratonilla jokunen vuosi sitten meni aika tiukille). Psyykkaus jatkui vielä keskiviikon mäkivedoissa, joita pyrin vääntämään mukana uskoen piinan olevan ohi kahdeksassa vedossa. Kuuden vedon kohdalla tuulettelin että seuraava veto on pahin, ennen kuin kuulin että vetoja on kymmenen. Väkisinhän nekin piti mönkiä mukana, mieluummin yli kuin henkisen etulyöntiaseman antaminen.

Itse kisasta ei sitten sen suurempaa spektaakkelia syntynytkään. Riku oli ollut flunssainen mäkivetojen jälkeen eikä puolikuntoisena lähtenyt repimään vaan teki rennon treenin. Pari ekaa kilsaa juostiin leppoisasti hieman alta 6.40:een jonka jälkeen viereltä kuului lupa mennä jos siltä tuntuu. Eipä yllättäen tuntunut, mutta toki piti yrittää. Eroa tuli pikkuhiljaa jonkin verran, mutta kun eron kasvu jossain vaiheessa pysähtyi ja jopa kaveni niin mielessä kävi että nyt apinaa koijataan isolla rahalla. Tuttu, erittäin vaativa metsäpätkä ei juuri helpottanut tilannetta. Se ei mennyt ratajuoksijan askeleella erityisen lennokkaasti. Onneksi takana ei ollut esimerkiksi Muukkosta tai Boströmiä, olisin valehtelematta jäänyt kilsan matkalla noin 900 metriä. Metsäpätkän jälkeisen loppumatkan itkuraastoin, Riku rentoili, joten ero hieman kasvoi, ei tosin paljon. Voittoaika oli tällä kertaa 31.36, eli ihan kohtalainen suhteessa viime vuosien juoksuihini. Vuonna 2011 juoksin tasooni nähden erittäin hyvin ja olin muutenkin hyvässä syyskunnossa. Reitin metsäpätkä oli myös tuolloin ehkä hieman paremmassa kunnossa. Vuonna 2010 puolestaan juoksin rennosti mutta varaa tuskin jäi puolta minuuttia enempää. Kokonaisarvioina tämä oli siis Herrala-Koirakivi-Tolkkinen triosta lupaavin esitys.

Viikko jäi kokonaisuudessaan varsin kevyeksi, mikä muistetaan seuraavilla viikoilla.

Ma 25km kevyt
Ti 10km kevyt
Ke ap. 10km ip. 10 x noin 300m jyrkkään mäkeen /alas, yht 13km
To ap. 17km kevyt ip. 10km TV 39.30
Pe ap. 10km
La ap. 10km
Su Lokakuun kymppi (noin 9,5km) 31.36
Yht. 127km

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kuonoon Koirakivellä

15. - 28.9

Ma 10km kevyt
Ti - pe kipeänä, lepoa
La ap. 10km ip. 10km kevyttä
Su ap. 10km
Yht 40km

Ma 10km kevyt
Ti ap. 10km ip. 10km, vika 15min reipasta
Ke ap. 10km ip. 8x1km hiekkatiellä /1min, ajat 3.20-3.15, vika 3.07, yht 15km
To ap. 10km ip. 17km kevyttä
Pe ap. 10km ip. 10km
La ap. 10km ip. 10km
Su ap. 6km ip. Koirakiven kierros Mäntyharjulla, 6,1km 3. 19.28 (alimitt.?)
Yht 140km

Toissaviikko meni treenillisesti aivan ohi. Syysflunssalta ei vältytty tänäkään syksynä vaan heti maanantaina alkoi flunssaböbö ílmoitella olemassaolostaan. Perustropit eivät asiaan tehonneet ja juoksutaukoa tuli flunssalle epätyypillisesti peräti 4 päivää, vaikka kunnon kuume ei noussut missään vaiheessa.

Jälkimmäisestä viikosta tuli sentään harjoituksellisesti ehjä. Keskiviikkona juostiin Rikun kanssa lyhyellä palautuksella kilometrin pätkiä hiekkatiellä. Sairastelusta huolimatta kulku oli melko hyvä ja juostiinkin treeni varsin tasatahtiin. Sen perusteella kuvittelin että pystyisin hieman haastamaan Rikua sunnntain kisassa. Kuvitelmiksi jäi.

Koirakiven kierros on Päijät-Hämeen yksi perinteisimpiä hölkkiä joka juostiin nyt jo 40. kertaa. Franciksella on reittiennätys, muistaakseni 17.43. Oma aikani kolme vuotta sitten oli 18.21, joka on yksi parhaista juoksuistani hölkkäkisoissa. Tänään eka kilsa juostiin alamäkivoittoisesti tasan kolmeen, ja ihan kuten Herrala-hölkässä, alusta asti sai olla jojon päässä. Kakkoseen (6.08) mentäessä porukka harveni ja yritin roikkua (hiihto-) suunnistaja Pukeman ja Rikun perässä. Kavereilla oli sen verran helppoa että ehtivät jutella viime viikkojen kuulumisista, itse puolestaan taistelin tippumista vastaan. Kaksi ekaa ylämäkeä selvisin mutta kolmas oli jo liikaa. Nelosen tolppa meni jo yksin juosten ajassa 12.40 ja vitonen juuri alle 16. Vika kilsa on erittäin raskas, keulakin meni sen pitkälti päälle 3.10:een. Oma konepelti nousi aivan pystyyn ja möngin vikaa kilometriä lähes 3 ja puoli minuuttia. Kärki lonkalta:

1. Riku 18.54
2. Pukema 18.56
3. Happo 19.28

Jos jotain tavoitteita / ennakko-odotuksia kisaan oli, niin ajattelin alle minuutin häviämisen omaan ennätysaikaan olevan hyvä suoritus. Ihan siihen ei siis pystynyt venymään viimeisen kilsan kyykkäyksen takia. Näitä 3.00-3.15 vauhteja ei vain ole montaa kilometriä juostu viimeiseen pariin vuoteen ja se näkyy. Parempi tämä silti oli kuin Herrala-hölkkä, joten suunta on ylöspäin.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Välitavoite hoidettu

Treenit pätkältä 1. - 14.9.

Ma ap. 10km ip. 15km kevyttä
Ti 10km
Ke ap. 10km ip. 8x1km tiellä 3.07-3.11 /2, yht 15km
To 15km
Pe ap. 10km ip. 10km kevyttä
La ap. 10km ip. 10km + 5x100m /100m
Su ap. 6km ip. Herrala-hölkkä 9,8km 33.43, yht 18km
Yht 140km

Ma 10km
Ti ap. 10km ip. 15km kevyttä
Ke 14km reipas 3.42/km, yht 20km
To 10km
Pe ap. 10km ip. tv-kova 10km 33.54, yht 17km
La 21km, sis. radalla 1000m 2.48
Su ap. 10km ip. 7km
Yht 130km

Viime päivityksessä puolittain leikkimielellä asetettu tavoite (jonkin hölkkäkisan voitto) toteutui yllättävän nopeasti, mutta ei todellakaan helposti. Keskiviikon tonnit ennen Herrala-hölkkää kulkivat sen verran mukavasti että kuvittelin kunnon nousseen jo paremmalle tasolle mitä se todellisuudessa olikaan. Toisaalta tonnit olivat ruholle sen verran kova rypistys että palautuminen kisaan ei ollut ehkä ihan täydellistä. Kisa ainakin osoitti sen, että ei niillä parin vuoden takaisilla jonkinlaisilla pohjilla kauhean pitkälle pötkitä.

Itse kisasta laitoin jo jälkipöhinöissäni sosiaaliseen mediaan lyhyen raportin, joten tässä vain olennaisimmat huomiot kisasta. Noin 100 metrin juoksun jälkeen oli ensimmäisen kerran fiilis että kisasta tulee hiton vaikea, eikä se tunne muuttunut kisan aikana mihinkään. Ensimmäinen tonni meni kärjen takana 3.08:aan ja kokolailla punaisella jo liikuttiin. Päätin päästää kärjen menemään, mutta onneksi kärkijuoksija hieman himmasi vauhtia ja pääsin peesiin. Vauhti tippui ensin 3.20:een ja aika pian 3.30:een kun siirryttiin asvaltilta soralle. Yleensä tuollainen vauhdin himmaus helpottaa jotenkin omaa tunnetta, nyt ainoastaan tuntui koko ajan pahemmalta. Seiskan kohdalla sain kaverin tiputettua juoksemalla yhden kilsan ehkä 3.25:een eli varsin hurjalla iskulla. Kilsan päästä huomasin sen olleen itsellekin liikaa kun piti melkein heittää kävelyksi. Kaukaa takaa tulikin pian toinen kaveri rinnalle. Aluksi ajattelin luottaa "kiriini", mutta pää toimi vielä sen verran että tajusin kaverilla olevan menneisyytensä: tonnivitonen 3.43 ei antanut itselleni kovin hyviä kertoimia kiriin. Tarkennettakoon että 3.43 noin 17 vuotta sitten, mutta se on sivuseikka... Jonkinlaisella pitkän kirin (vauhdin säilyttämisen) yrityksellä sain vikalla 300 metrillä tehtyä pienen eron jolla pytty tuli kotiin. Vilpittömästi voi sanoa että varaa ei jäänyt tippaakaan.

Tälle viikolle sai tehtyä kaksi varsin hyvää treeniä. Reipas 3.42 vauhdilla kulki varsin helposti ja eihän se pahalta pitäisi tuntuakaan. Kympin kova puolestaan painui ekaa kertaa alle 34 minuutin mikä tosin vaati vikan kilsan raastamista tasan kolmeen. Lauantaina tuli vierailtua pitkästä aikaa myös radan puolella jossa saldona oli satanen 13.8:aan ja tonni 2.48:aan viimeisen kierroksen kuusikymppisellä. Myös muita lajeja tuli hieman kokeiltua mutta jätettäköön tulokset mainitsematta. Todettakoon tosin, että jos keihään olisi saanut oikeaan asentoon niin perkeleen pitkällähän se olisi ollut. Pienestä kiinni nuo tekniikkalajit, kyllähän pienen pieni tekniikkavirhe voi sen 40 metriä tehdä. Kuntoutus joka tapauksessa jatkuu ja seuraavana etappina Koirakiven kierros Mäntyharjulla kahden viikon päästä. Voi olla että omasta kolmen vuoden takaisesta ajasta (18.23 / 6.1km) tulee jonkin verran turpaan...

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tavoitteita

Treenit 18. - 31.8

Ma ap. 10km ip. 12km kevyttä
Ti ap. 10km ip. 12km kevyttä
Ke lepo
To ap. 10km ip. 12km reipas-kova 3.37/km, yht. 18km
Pe ap. 10km ip. 16km kevyttä
La ap. 10km ip. 8x500m mäkeen /500m, yht. 16km
Su ap. 10km ip. 16km kevyttä
Yht. 150km

Ma ap. 14km kevyttä
Ti ap. 10km ip. 5km kova 3.15/km, yht. 13km
Ke ap. 10km ip. 13km kevyttä
To íp. 15km kevyttä
Pe ap. 10km ip. 4x2km tiellä /3min, 6.36-6.47-6.39-6.29, yht. 15km
La ap. 10km ip. 13km
Su ap. 30km kevyt 4.42/km
Yht. 153km

Suurimmalla osalla juoksijoita alkaa Ruotsi-ottelun myötä ratakausi olemaan ohi ja aika monella alkaa ylimenokausi. Itse en taida viitsiä ylimenokautta pitää koska en koe tarvetta palautua reilun kahden vuoden lepäilystä. Jos takana olisi pitkä kausi niin ylimenokausi olisi ehdottomasti paikallaan, mutta nyt ihan sellaista ei ole taustalla.

Maaottelun ensimmäisestä päivästä (toinen on tätä kirjoitettaessa vasta alkamassa) on mainittava yhtenä hienoimpana hetkenä naisten kymppi ja Lammisen Minnan voitto. Ensimmäistä kertaa ollaan oltu samoissa kisoissa muistaakseni vuonna 1997 Hakunilan maantiejuoksussa jolloin otin Minnalta kirissä turpaan 5 kilometrillä peesattuani 4,9 kilometriä. Ajat olivat 18.30 luokkaa. Hienoa että Minnan pitkä työ on tällä kaudella palkittu mainioilla kympin juoksuilla! Toisena asiana mieleen jäi tietysti ruotsalaisten kantapäille ajaminen, joka oli melkein yhtä pahaa kun oma Takalan kantapäiden runnominen joskus aikoinaan Tampereen eliitissä. Pari kautta sitten käväisin muuten kääntymässä Ruotsin eliitissä vitosella ja kisahan käytännössä päättyi silloin siihen että ruotsalainen ajoi melko härskisti kantapäille ja olin sen jälkeen turvallani tartanilla. Vahinkoja toki sattuu ja harvemmin kukaan nyt tahallaan kantapäille juoksee.   

Elokuun lopun treenit olivat parasta aika pitkään aikaan. Olennaisinta eivät olleet kohtalaisen hyvät määrät tai parantuneet vauhdit vaan tuntuma jalassa. Etenkin tämän viikon kovissa treeneissä sai läntättyä sorkan ihan kunnolla ja normaalisti tiehen eikä juoksu ollut sitä ihmeellistä matalalentoa mitä se on kovissa treeneissä pitkään ollut. Tai ehkä se on, mutta H. Hännistä lainaten (kun hän näytti mallia johonkin koordinaatioliikkeeseen) "luulen että tää näyttää ihan helvetin hyvältä". Normalisoitunut juoksutekniikka näkyy joka tapauksessa heti vauhdeissakin positiivisella tavalla, joskin tietty kuntopuolella riittää aika paljon tekemistä. Etenkin toissapäiväisiin kaksikilsaisiin saa silti olla todella tyytyväinen.

Nyt kun ehjän ratakauden saaneet juoksijat keräilevät vielä itseään ja ottavat vähän rennommin olisi sopiva aika alkaa paukuttamaan henkseleitä ensi kauden tuloksista. Etenkin kun on aavistuksen päässyt hölkkäilemään. Kävin hakemassa sopivaa mielentilaa ennen kahden kilsan vetoja lukaisemalla J. Väätäisen blogia jossa hän odotetusti ilmoitti että olisi voittanut vuoden -71 kunnollaan helposti EM-kisojen kympin. Olin hieman pettynyt sillä tuplasta ei ollut mainintaa, mutta vitosta ei taidettu olla siinä vaiheessa vielä juostu. Mitä sitä turhia nöyristelemään. Joka tapauksessa tältä pohjalta harkitsin lupaavani minimitavoitteena 14 alituksen vitoselta, mutta tultuani himaan toki hyvin menneen kaksikilsaisten vetotreenistä päätin kuitenkin tarkistaa tavoitteitani. Syksyn tavoitteeksi ajattelin asettaa jonkin hölkkäkisan voiton ja tässä tilanteessa ihan mikä tahansa kisa käy mikä vain mainitaan juoksija-lehden hölkkäkalenterissa. Tavoitteen taustalla vaikuttaa Arskan reilun kymmenen vuoden takainen analyysi tulevaisuudestani juoksijana, jossa hän lupaili minulle mahdollisesti pääkaupunkiseudun hölkkäkuninkaan titteliä kun silloin jo jäähdytellyt tuolloinen hölkkäkuningas K. Pietarinen vielä vähän enemmän heivaisi.

Tavoitteen toteutuminen vaatii paitsi kunnon terävöittämistä ennen kaikkea oikean kisan löytymistä, missä tuleekin suurimmat haasteet vastaan. Mihinkään Hakunilaan on ihan turha lähteä sillä hölkkäsarjan tai jonkin sivulajin (Hakunilassa 5km) voitto ei kelpaa tavoitteeksi. Pääkaupunkiseudun suuntaan on muutenkin turha lähteä kovan tason takia. Päijät-Hämeessäkään ei ole helppoa sillä Marttinen ja Kekki hallitsevat näitä kulmia. Käytännössä mm. Herrala-hölkkä, Koirakiven kierros ja Kuivannon kymppi eivät siis ole realistisia paikkoja tavoitteen saavuttamiselle. Pohjoisemmassa tulevat taas JKU:n miehet esteeksi, joten ihan helppoa ei ole. Tarvittaessa on oltava valmis matkustamaan pitkällekin ja esimerkiksi Imatralle olisi ollut lähiviikkoina puolittain asiaa. Siellä taidetaan tosin järjestää vain yksi hölkkäkisa vuodessa ja sielläkin on Nissinen. No, jostain sen kisan on löydyttävä ja täällä sitä ei taatusti julkaista ennen kisaa, muuten vielä lähtee yksi kaveri Raisiosta pikahälytyksellä liikenteeseen. Kunhan nyt ei vaan jäisi uudenvuoden juoksun varaan.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Parempaan päin

Viikon treenit:

Ma ap 10km 4.40/km ip 10km kevyttä
Ti ap 10km 4.25/km ip 10km, loppu rennosti kiihtyen
Ke ap 6km ip 14km kevyttä
To ap 8km ip 12km, lopuu rennosti kiihtyen
Pe ap 6km ip 4km vr + 8x500m ylämäkeen rennosti /hölk. alas + 2km vr
La ap 6km ip 14km
Su 20km kevyt

Yhteensä 140km

Pikapäivitys viimeisen parin viikon treeneistä, sillä EM-kisat sisältävät tällä hetkellä draamaa kuin pääsiäismunat. Parin viikon kevyempi jakso teki todella jalalle nasu-eetvarttia kuten N. Juusela sanoisi ja vaikka ensimmäiset lenkit tauon jälkeen olivat hieman kipua sisältäneitä, loppuviikko meni koko ajan parempaan päin. Viikon huipensi sunnuntainen puolipitkä lenkki jonka aikana ei tuntunut pienintäkään kipua kantapäässä koko lenkin aikana. Todella harvinainen ja kannustava tunne viimeisen kahden vuoden aikana.

Yksi ainoa kovempi harjoitus tuli tehtyä viikon aikana. Fyssarin kanssa puhuttiin että akilleksen kuntoutuksen kannalta kevytvauhtiset mäkiharjoitukset joissa pääsee nousemaan päkiäaskellukseen saisivat jossain vaiheessa tulla kuvaan mukaan. Kivun sallimissa rajoissa toki. Mäki oli jyrkin pitkä mäki mitä Lahdesta löytyy ja vauhti oli käytännössä lenkkivauhtia pistäen toki rankasti puuskuttamaan. Pientä tuntemusta akilleessa tuntui vasta viimeisessä vedossa eikä antanut mitään tuntemuksia myöskään seuraavana päivänä akillekseen (kaikki muut paikat olivatkin sitten aivan romuna), joten harjoituksesta jäi hyvä maku. Ensi viikolla on tarkoitus pystyä pitämään hyvä harjoitusrytmi ja kohtalainen määrä päällä ja annostella kovempia akillesta kuormittavia treenejä hyvin varoen. Nyt näyttää (kop kop) suhteellisen hyvältä.

maanantai 4. elokuuta 2014

Askel eteen, kolme taakse

Päivitysvälin pituus hätyyttelee ennätyslukemia. Vain kaikkein uskollisempien fanien (Gnu ja  Vepako) kyselyt tilanteesta saivat takaisin näppiksen ääreen. Kenties se on nämä Kalevan kisat ja niiden toisaalta mukanaan tuoma, v-tutushenkinen kuumotus cortexissa jalan kuntoutuksen etenemättömyyteen mikä on venyttänyt päivitysväliä. Mieluummin sitä juoksublogia pitäisi kuin sairaskertomusta, mutta menee se tämäkin.

Askel eteenpäin tuli tosin otettua ensin, noin kuukausi sitten. Se tarkoitti käytännössä kahta erinomaista rataharjoitusta aiempaan tilanteeseen nähden. Ensimmäinen harjoitus oli 5x400m 74-71 ja 5x200m 32-30.0. Sarjassa ei tietenkään ole muuta kummempaa kuin se, että kivuttomasti en pystynyt täysillä juoksemaan kahteen vuoteen mikä tuossa harjoituksessa onnistui. Pakko myöntää että se 30.0 oli kyllä täysillä (lenkkareilla sentään), mutta tuntui aika rapsakalta kaiken tämän hölkkäämisen jälkeen.

Toinen onnistunut rataharjoitus oli ihan kelvollinen jo sarjanakin: 5x1000m 3.07...2.57 /3. Molemmissa harjoituksissa parasta oli jo lähes täysin normaalilta tuntunut juoksutekniikka päkiäaskelluksineen. Siinä kohtaa mietteissä oli jopa vielä kilpaileminen loppukaudesta radalla.

Siitä seuraavakaan rataharjoitus ei ollut hassumpi. Hollolan murskaradalla 4x3000m kymmeneen minsaan ja viimeinen 9.45:een. Vasta sen jälkeen alkoikin sitten alamäki. Jalka ei paljon varoitellut, vaan 20km:n kevyellä lenkillä 18km:n kohdalla ylämäessä tuntui terävä mutta niin tuttu kipu akillesjänteen sivussa. Loppumatka menikin kävellessä. Kolme päivää korvaavaa, jonka jälkeen tuli jo juostua kevyttä. Jalka tuntui kuitenkin ottaneen selkeästi takapakkia, joten tein päätöksen luovuttaa vihdoin tämän kauden osalta ja pyöräillä viikko pari.

Parin viikon pyöräilysetti ei ole sekään mennyt ihan ongelmitta. Normaalistihan meikeläisen vauhdit pyörän päällä on niin hitaita ettei ylinopeutta pääse edes Paimion pisimmässä alamäessä. Lahden kohdalla Jalkarannassa sain ruhoni kuitenkin niin hyvin pyörän painopisteen etupuolelle että vauhtia oli jopa se 40km/h. Eräs autoilija näki kuitenkin viisaammaksi blokata kaarallaan koko pyörätien leveyden. Kaveri ilmestyi todellakin eteen tyhjästä kuin pullon henki ja huomiokyvystä päätellen kuin jallupullon henki. Meikäläisen piuhatkin olivat sen reippaasti matkarasvassa että reaktionopeus ei ollut kestävyysjuoksijan parhainta. Reipas kosketus etujarruun jätti auton ja eturenkaan väliin vielä rapiat 5 cm, mutta mies jatkoi sen sijaan jouhevasti matkaa yli etustongan. Jos ei tällä kaudella muita enkkoja mennyt rikki niin kyllä tuo sen kolmen ja puolen metrin pituusennätyksen olisi lyönyt. Autoilijakaan ei kuitenkaan jäänyt mittamieheksi vaan jatkoi välittömästi matkaa. Lanaushomman siis hoiti varsin hyvin. Naarmuillahan siitäkin selvittiin.

Pikkuhiljaa olisi tarkoitus taas palata juoksuhommiin. Tarkoitus olisi aloittaa systeemillä joka toinen päivä juoksua ja joka toinen pyörää. Sittenhän sen näkee mitä akilles sanoo. Eipä ole taas kiire minnekään.