sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kelvollinen harjoitusviikko

23.3. - 30.3. (Ap. Ei välttämättä meinaa ennen klo 11...)

Ma ap. Kuntopyörä 60min ip. 5km juoksua

Mieluummin sitä lähtisi aamulla ulkoiluttamaan lenkkareita kuin tuijottamaan oistettä kuntosalin seinässä, mutta akillesvammaisellr tyypillisesti aamut ovat vaikeita. Illan lenkki kertoi ettei lenkkien pituutta tarvitse vielä nostaa: ei mitään älytöntä kipua, mutta ei kivuttoman juoksun riemuakaan.

Ti ip. Pyörä 78km / 3h10min

Kevät saapui Päijät-Hämeeseen, joten Focus kiersi vähemmän tunnetun Lahti-Paimela-Vierumäki-Lahti etapin. Keskivauhti ehkä 25km/h, mutta väsy tuli silti 2,5 tunnin jälkeen.

Ke ip 6km juoksua 4.30/km, vika 3,57

Paras leikkauksen jälkeinen lenkki. Lenkkarit tuli vaihdettua kiertojäykempään Adidas Bostoniin (kenties parhaimpaan lenkkariin jolla olen juossut) ja liekö se auttanut. Vika kilsa hurmiossa alle neljän. Joskus se ei olisi pistänyt pahemmin puhalluttamaan, mutta se oli joskus.

To ap. Voima 60min ip Pyörä 64km / 2h22min

Salilla pääpaino on viime aikoina ollut ensisijaisesti kuntoutusliikkeissä. Tukijalan harjoituksia ja tasapainolaudan kanssa kikkailua muun muassa. Lisäksi on tullut apinoitua Salazar / Rupp -tyylisiä harjoitteita joista voisi olla hyötyä juoksuasennon ylläpitämiseen väsyneenä. Illan pyörätreenissä 6*7min /3 reipasta - kovaa. Sykkeet eivät silti pyörineet kuin 130:ssä, mutta reisistä loppui puhti.

Pe lepo

La ap. Pyörä 70km / 2h38min ip. Voima 60min

Ei-niin-legendaarinen Lahti-Myrskylä-Lahti erämaaetappi melko leppoisalla 27km/h keskarilla. Illan voimassa samat teemat kuin viimeksikin.
Su ap. Pyörä MH 28km / 1h12min ip. 6km 4.30/km, vika 4.05.
Aamupäivästä Focus Metsäkankaan jyrkkään 700 metrin mäkeen joka ylös kuuteen kertaan. Iltaan kelvollisen tuntuinen lenkki. Mukava olisi toki juosta enemmän, mutta sillä ei kokemuksen perusteella saa muuta kuin itsensä pikaisesti takaisin telakalle. Maltilla siis jatkuu.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Korvaavaa ja juoksukokeilut

24.2.-9.3.

Ma ip. Kuntopyörä 60min (3x10min reipas)
Ti ap. Kuntopyörä 60min (3x7min reipas)
Ke ip. Kuntopyörä 70min
To ip. Kuntopyörä 80min (10x4min kovaa /1)
Pe ap. Cross-trainer 20min + voima 40min ip. Kuntopyörä 60min (4x5min reipas)
 La ap. CT 20min + voima 40min ip. Kuntopyörä 1h20min (kiihtyvä kova)
Su ap. Voima 60min ip. Kuntopyörä 60min

Ma ip. Kuntopyörä 90min (60min reipas)
Ti Lepo
Ke ap. Pyörä 30min rullilla (10min reipas) ip. Voima 40min
To ap. Rullilla 40min (10min reipas) ip. 3km juoksua
Pe ap. Rullilla 40min (10min kovaa) ip. Voima 50min
La ap. 3km juoksua ip. Rullilla 60min (10min kovaa)
Su ap. 60min voima ip. Rullilla 45min

Varsin hyvä kaksi viikkoa takana, jos sitä pistää vähän perspektiiviin pidemmällä aikavälillä. Se täytyy kyllä sisäpyöräilystä todeta, että jos joskus vielä kuntoaan pääsee hoitamaan juosten, niin salin kuntopyörästä tulee kyllä pysyttyä varsin kaukana.

 Viiden viikon kohdalla leikkauksesta tuli myös lupa kokeilla juoksua. Kahdesta ensimmäisestä kokeilusta jalka ei ollut millänsäkään ja meno tuntui suhteellisesti varsin hyvältä. Tällä hetkellä tarkoitus on juosta 15-20 minuuttia joka toinen päivä, mikäli akilles ei siitä ota itseensä. Vaikka kunto ei ole ihan terävimmillään, niin 3km ehtii siinä ajassa sentään etenemään. Seuraava viikko mennään ainakin tällä systeemillä, korvaavien osuutta toivon mukaan hieman kiristäen. Punttitreeneissä on tullut muuten viime aikoina hieman otettua vaikutteita oheisesta pätkästä. Suosittelen kokeilemaan.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Vauhdikasta toipumista

Leikkauksesta tulee kuluneeksi perjantaina tasan 4 viikkoa ja tällä kertaa kaikki on edennyt mainiosti. Haava oli liimalla kiinni, joten erillistä tikkien poistoa ei tarvittu. Antibiootteja söin leikkauksen jälkeen vain 5 päivää, mikä tuntui hieman lyhyeltä sen reilun puolen vuoden rutiinipilleröinnin jälkeen. Minkäänlaisia ongelmia ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut. Siitä huolimatta käytin keppejä sekä ns. buutsia ohjeistusten mukaan, jotta toipuminen olisi mahdollisimman turvattua. Kipuja ei ole vielä kertaakaan ollut, vaikka välillä on kävelty koiran kanssa hivenen enemmänkin.

Kävelyn lisäksi on ihan todellistakin liikuntaa päässyt harrastamaan. Ile löysäsi suitsia kun kuuli toipumisen edenneen hyvin, ja sain luvan kevyeen kuntopyöräilyyn 3 viikon kohdalla. Pari tuntia tästä myöhemmin olinkin jo ostanut kuukausikortin Lahden keskeisempään voimaluolaan, gym 1:lle. Hieman turhan fiini meikeläisen makuun kun omissa treeneissä hiki lentää ja naama on itkuraastolla, mutta pitää koettaa välttää ruuhka-aikoja. Viisi treeniä olen nyt ehtinyt tekemään eli kerran päivässä salilla on vierailtu, kaikki treenit kestoltaan 60 - 70 minuuttia. Sipuli ei kestä pelkän kevyen junnaamista, joten jokaiseen treeniin olen ympännyt jotain vetoa: 6x3min kovaa /2, 3x8min reipas /2, 3x10min reipas /5, 3x7min raskailla välityksillä /3, kiihtyvä ajo (jossa syke lopussa 183 eli omat maksimit). Variaatioitahan aina löytyy, pahin painajainen olisi ajaa tunti tasavauhtista. Muuta en ole salilla vielä sitten tehnytkään, voimaharjoittelu toki tulee lähitulevaisuudessa mukaan kuvioihin, mutta siltä olen jalkaa vielä säästänyt.

Tällä hetkellä tilanne näyttää siis varsin hyvältä eikä jalka ole ollut millänsäkään pyöräilystä. Maantiepyörän selkään ei toki uskalla ihan vielä hypätä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan juoksuun menisi vielä 2 viikkoa ja 2 päivää. Toipuminen on kuitenkin sujunut mainiosti, joten saa nähdä vieläkö suitsia saisi maaniteltua löysemmälle. Onhan se toki selvää että ne kiristää: paitsi että ukko on harjoitusinnosta pinkeenä kuin ilmapallo niin vyötärö kantaa kilpailupainoon verrattavissa olevaan tilaan 7-8 kiloista painoliiviä, ja olisi kiva päästä hieman kevytrakenteisena tekemään ensimmäiset lenkit ettei ole heti polvet basaarina. Niitä juoksulenkkejä jo pikkuhiljaa odotellessa.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Leikkaus: kolme oikein + lisänumero

Toissapäivänä saatiin viimein akillesjänne operoitua. Vaikka ajan sain suhteellisen nopeasti leikkaukseen niin kyllähän hajotti odottaa se pari viikkoa että pääsee leikeltäväksi. Hieman oli etukäteen epävarmaa minkälaiseen operaation pitäisi ryhtyä: riittäisikö pelkkä ompelelankojen poisto vai täytyisikö lisäksi lähteä poistamaan luussa kiinni olevaa ankkuria, joka leikanneen plastiikkakirurgin mukaan olisi vaatinut "helvetisti enemmän työtä". Lisäksi erityisenä bonussektorina oli ihosiirteen ottaminen vastakkaisen jalan takareidestä siltä varalta, että haava ei menisi muuten kiinni.

Leikkauksessa ei sitten kauaa nokka tuhissutkaan, tai sitten olin vaan sellaisella lääketripillä että ajantaju hieman petti. Joka tapauksessa kevyellä operaatiolla selvittiin, mikä on tietysti mainio asia, etenkin kun on hyvin todennäköistä että juuri ne poistetut langat pitivät tulehdusta yllä. Pienellä väännöllä pääsin vielä saman päivän aikana kotiin, vaikka kovin ensin meinasivat että pitäisi jäädä yön yli (kyseessä oli siis ensimmäinen leikkaukseni kunnallisella puolella). Viiden leikkauksen kokemuksella pääsin sentään lähtemään, ja kai se nyt on kohtuullista että meikeläinen saa mennä himaan sänkyyn lepäämään jos Säippä on vastaavan leikkauksen jälkeen ollut samana iltana tanssilattialla...

Jalan tukena on tällä hetkellä lasta, jonka presenssistä pitäisi nauttia kaksi viikkoa. Parempi sekin kuin buutsi. Neljän viikon päästä voisi miettiä pyöräilevänsä ja kuuden viikon päästä juoksevansa, mikäli ei tule mitään leikkauksen jälkeisiä tulehdusjuttuja, mikä meikeläisen taustalla on tietysti jokseenkin mahdollista... Tässä vaiheessa ei auta kuin odotella ja muistaa ottaa antibiootit, sekin on muodostunut kokolailla rutiiniksi viimeisen vuoden aikana. Joskohan se tästä lähtisi menemään parempaan suuntaan.

torstai 9. tammikuuta 2014

Ja puukkoa

Tänään lopullisesti varmistui se, mitä viimeiset kuukaudet ovat antaneet odottaa. Leikkauspöytä kutsuu vasemman akilleksen tiimoilta jälleen kerran. Kolmannen kerran siis noin puolentoista vuoden sisään. Edellistä leikkausta seurannut tulehdus ei ota parantuakseen ja antibioottien lopettaminen johtaa välittömään tulehduksen aktivoitumiseen, joten jäljellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhdistusoperaatio. Sitä ennen pitäisi käväistä vielä magneettikuvissa varmistamassa nykyisen tulehduksen laajuus. Suunnilleen tähän suuntaan on tilanne lyhykäisyydessään koiven osalta.

Viimeisen parin viikon aikana ei oikeastaan minkäänlainen treeni ottanut käynnistyäkseen. Määrät pyörivät 30 ja 70 km / vko välillä sen mukaan millä tuulella akilles sattui milloinkin olemaan. Eipä siinä paljon treenistä voinut puhua. Nekin harvat lenkit olivat jatkuvaa tunnustelua jalan suhteen. Viimeisen noin viikon aikana akilles ei ole antanut juosta sitäkään vähään vaan ollut kävellessäkin kipeä, joten en ole juuri yrittänyt juoksulenkillä käydäkään.

Leikkauksen ajankohta on siis vielä auki, mutta sanomattakin on selvää, että myöskään ensi kesänä ei tarvitse piikkareita vetää jalkaan. Se onkin toinen kausi putkeen samaa rataa, ja loppuihan myös vuosi 2012 kilpailullisesti jo kesäkuun alkuun. Kenties paradoksaalisesti päällimmäisin tunne ei kuitenkaan ole pettymys, vaan enemmänkin toive siitä, että josko kolmannesta leikkauksesta toipuminen vihdoin sujuisi hieman paremmin. Jos kaikki menisi putkeen, niin kenties keväällä olisi mahdollisuus lähteä taas siltä kuuluisalta puhtaalta pöydältä liikkeelle.

tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden saldot

Pikkuhiljaa alkaa olemaan vuosi paketissa. Tämän vuodenvaihteen kunnolle ei ehdi enää hirveitä tekemään, etenkin kun aamulla tuli hissuteltua kutosen aamulenkki kuudelta ja äsken 4x2km noin 3.30 vauhdein /2 minuuttisin maksimirasituksella. Se lienee varsin reliaabeli mittari tämänhetkisestä kunnosta, joskin pidän pari viikkoa sitten juostua tv-max kova kymppiä 37.03:een parempana treeninä. Tosin se, että Riku veti mukana puolikevyttä ja halkoi tuulta, vaikutti huomattavasti kilsavauhtiin, joten vertailu on vaikeaa. Vuoden parhaaksi treeniksi on toki ehdolla myös tammikuulta 6x1000m 3.10 vauhdein, mutta treenin kokonaiskuvaa himmentää seitsemännessä vedossa hajonnut akillesjänne. Mielenkiintoista sikäli, että viime keväänä muistan kironneeni paskaa kulkua treenissä 5x2000m 6.05-10 /2min...

 Jos vuotta haluaa ynnätä numeroina, niin se näyttää näin karulta:

juoksua 3200km
kovin kuukausi 620km
leikkauksia 1 kpl
murtumia 1 kpl
pisin pyörälenkki 120km
kilpailuja 0 kpl

Ei tosissaan mennyt tämä vuosi niin kuin Strömsössä. Ensimmäisen kerran sitten vuoden 1998 ei löytynyt tilastopajasta koko kaudelta mitään merkintää. Olisi se treeneissä juostu 37.03 sinne pitänyt saada, etenkin kun sieltä löytyy myös kiekosta reilu 12 metrinen.

Vasen akillesjänne siis operoitiin syksyllä 2012, ja lähtö vuoteen 2013 oli varsin tahmea. Yritin puskea treeniä, mutta koipi ei antanut myötä. Tammikuussa tuli juostua edellä mainittu 6x1000m Pajulahdessa, jolloin seitsemännessä vedossa akilleksessa tuntui viiltävä kipu ja treeni jäi kesken. Mielellään sitä ei tonneja jätä kesken, mutta silloin kun oikeasti nappaa niin ei tarvitse ottaa enää yhtään askelta. Kahteen viikkoon en ottanutkaan yhtään juoksuaskelta, vaan astelin jälleen magneettiin. Kantaluussa rasitusmurtuman alku ja taukoa 6 viikkoa. En ollut edes pettynyt, tietyllä tapaa jopa helpottunut, kun oli selkeä aikamääre kuinka pitkään ei saa juosta ja jonka jälkeen jalan pitäisi olla kunnossa. Maaliskuusta voisi ehtiä vielä loppukesään.

Maaliskuussa puolivälissä pääsinkin 6 viikon tauon jälkeen aloittamaan jälleen juoksun. Vaikka koetin aloittaa oikeasti varovasti (parin kilsan lenkein), parin lenkin jälkeen määräys oli muutama viikko lisää juoksutaukoa. Siinä konkurssissa ei paljon tuntunut. Maaliskuun lopussa uusi yritys. Siinä kohtaa vammarikasta jaksoa oli jo 10 kuukautta täynnä. Hermo paloi - turha selitellä. Nappasin lennot kestävyysjuoksun mekkaan Iteniin ja meinasin laittaa itseni kuukaudessa kuositukseen. Todella hyvä idea. Kuukauteen tulikin nakutettua surkein vauhdein reilu 600km ja tukku kuntopyörää korvaavana päälle. Lenkille lähtö ei ollut kaunista, mutta toivoin ihmettä koiven suhteen. Suomeen paluun jälkeen kaksi kortisonipiikkiäkään eivät ihmettä tuoneet, vaan suunta oli jälleen leikkauspöydälle. Kesällä koipi siis jälleen operoitiin. Olin realisti ja otin maltilliseksi tavoitteeksi päästä lähtemään kauteen 2014 ehjin jaloin. Leikkaus sinänsä menikin suunnitellusti ja kerrankin otin ihan todella maltilla (neljännen) leikkauksen jälkeen. Hölkkäsin ensin 100 metriä, pari päivää myöhemmin muutama sata metriä, sen jälkeen 10x100 metriä. Koipi tuntui hyvältä ja kokeilin hieman kuntoani maantiepyörän selässä. Focus Variado ei kyllä liikkunut sitten mihinkään. Kymppi täysillä meni reilun 33km/h keskarein, lienee verrattavissa noin 43.20 kymppiin juosten, mutta kaikki oli pelissä ja fiilis mainio. Kertaalleen tuli jopa eksyttyä jollekin yhteislenkille jolloin matkaa kertyi 120km. Apinaa siinä koijattiin, lenkistä meni pari viikkoa palautetellessa vaikka otin viimeiset 40km tuplapeesipaikalta. Lajinvaihto ei ole optio...

Juoksun osalta homma on edennyt tuskallisen hitaasti. Viikkoon on pystynyt juoksemaan 40-70km. Ehkä olisi voinut tintata väkisin reilut 100km, mutta eipä siitä liiemmin hyötyä olisi ollut. Ongelma ei niinkään ole tällä hetkellä alhaiset juoksumäärät, vaan noin 12. viikkoa jatkunut ja edelleen menevä antibioottikuuri ja akilleksesta päivittäin ulostyöntyvä mätä. Sinänsä siis sillä, mitä nyt juoksee tai ei juokse, ei ole suurtakaan merkitystä ihoinfektion ja mahdollisen uuden puukotuksen kannalta. Antibiootti kyllä rauhoittaa, mutta ei pure riittävästi. Tammikuussa selvinnee onko suunta taas leikkauspöydällä vai maantiellä tossuja kuluttamassa. Blogi on menossa pitkäkestoisen sairaskertomuksen puolelle, mutta ehkä jossain vaiheessa päästään vielä kirjoittamaan juoksuharjoittelusta. Vielä ei ole tarkoitus heittää hanskoja tiskiin. Parempaa vuotta 2014 kaikille tasapuolisesti!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Hyvä jakso

Viimeisen viiden päivän aikana jalka on antanut aika mukavasti juosta:

To (28.11) ip. 10km 4.50/km
Pe ip. 11km 4.45/km
La ap. 10km 4.43/km + voima 50min ip. 10km 4.45/km
Su ap. 7km 5.01/km ip. 10km 4.58/km
Ma ip. 12km reipas 4.09/km

Käytännössä siis viimeiset 5 päivää on pystynyt juoksemaan kivuttomasti 100km:n viikkotahtia. Viime päivityksen jälkeen homma ei ihan heti lähtenyt sujumaan näin sutjakasti. Ensin oli se pakollinen huonokuntoisen vedätyslenkki kun Harjamäki lyöttäytyi meikeläisen ja Rikun seuraan lenkille. Olisi voinut luulla kaveria Lahden stadionin kupeessa pimeässä Preksi, ellei Addun takki olisi hohtanut niin pinkeänä. Kaverin movemberit oikein heiluivat miehen kuultua että olin juossut viikkoa aiemmin 8km täysillä 4 minuutin vauhtia. Ei tosissaan mennyt aikaakaan niin mentiin sitä lähes 4 minuutin vauhtia ja siinä sitä kärsittiin. Ja koko ajan piti kysellä mennäänkö alle viittä... Tulipahan suoriltaan tv-kova, ilman verkkoja, vaikka piti juosta kevyttä.

Sen jälkeen akilles olikin muutamia päiviä huono. Kaikista kipein se oli viikon takaisella 12km:n lenkillä ja sen jälkeen päätin pitää kaksi päivää täyttä lepoa. Se kannatti, viimeinen viiden päivän jakso onkin ollut parasta pitkään aikaan. Vielä ei viitsi alkaa juhlimaan, mutta jos tällä volyymilla pystyy aloittamaan joulukuussa nousujohteisen harjoittelun niin ensi kesään ehtii ihan mainiosti. Saa nähdä minkälainen veteraaniporukka siellä on tätä vauhtia ensi kesänä viivalla. Vielä kun joku hakee sen Räsäsen sieltä Katinkullasta lenkille niin alkaa olla radoilla porukkaa kuin 70-luvulla konsanaan... Anyway, nyt täytyy pitää jäitä hatussa sillä viimeiseen puoleen vuoteen ei ole paljon tullut tossuja ulkoilutettua ja siihen nähden nämäkin määrät ovat melkoinen shokki. Kovavauhtisempaa juoksua ja päkiälle nousua en uskalla varmaan pariin viikkoon kokeilla, nyt kun ei ole kiire mihinkään.